Hakkuun vaikutus metsän hiilensidontaan

Metsien hiilensidonta ja siihen vaikuttavat tekijät näyttävät olevan niin vaikeita asioita ymmärtää (oikein), että hiilitaseen muodostumisen perinpohjainen selostaminen on paikallaan.  Selostuksesta selviää, että avohakkuu lisää aina metsätalouden hiilipäästöjä vähintään 20 vuodeksi.

Aloitan selittämällä, mitä tapahtuu, kun läpimitaltaan 27 cm MT-männikkö hakataan ja sen tilalle perustetaan nopeakasvuinen taimikko. Vertailen hakatun metsikön hiilitasetta siihen, että puut jätetään kasvamaan.

Jos metsikköä ei hakata, sen vuotuinen tilavuuskasvu jatkuu seuraavat 20 vuotta hitaasti alentuen tasolla 5–6 m3/ha. Kasvavan metsikön biomassan (runko, oksat, neulaset, juuret) nettokasvu on noin 4 tonnia/ha, mikä tarkoittaa, että metsä sitoo joka vuosi hiiltä noin 2 tonnia/ha.

Kun puut hakataan, runkojen tukki- ja kuituosat kerätään talteen ja loppuosa puista jää normaalitapauksessa metsään lahoamaan. Hakatun puun kanto, juuret, oksat, neulaset ja latvahukkapuu muuttuvat hiilinieluista hiilen lähteiksi.

Jos rungot ovat hyvälaatuisia, noin puolet puun biomassasta on tukkia (kuva 1, vasen puoli). Kuitupuun osuus on reilu 10%. Kun tukit sahataan, korkeintaan puolet tukkien tilavuudesta päätyy sahatavaraksi ja toinen puoli (puru ja pinnat) menee massanvalmistukseen tai energiaksi. Mäntypuu on kemiallisen massateollisuuden raaka-ainetta. Kemiallisessa massanvalmistuksessa puolet raaka-aineen biomassasta käytetään energiaksi ja toinen puoli päätyy massatuotteiksi.

lataus.pnglataus-1.png
Kuva 1. Puutavaralajien ja lopputuotteiden osuus tukkimännyn biomassasta.

Jos tukkien sahaustähteistä (puru, pinnat) puolet käytetään energiaksi ja toinen puoli kemiallisen massateollisuuden raaka-aineena, päädytään kuvan 1 oikeanpuoleisen piirakan osoittamaan lopputuotteiden jakaumaan. Noin neljännes hakatun tukkimännyn biomassasta päätyy sahatavaraksi ja vajaa neljännes energiakäyttöön.

Puun energiakäyttö ja sahatavara vähentävät fossiilisten polttoaineiden käyttöä, ts. sahatavaralla ja bioenergialla on korvausvaikutuksia (kuva 2). Sahatavaran korvausvaikutus on yleensä suuruusluokaltaan noin 1 tn/tn eli fossiilisten polttoaineiden hiilipäästöt vähenevät yhdellä tonnilla jokaista sahatavaran sisältämää hiilitonnia kohti. Korvausvaikutus syntyy siitä, että sahatavaran käyttö vähentää teräs- ja sementtiteollisuuden hiilipäästöjä. Bioenergialla korvausvaikutus on noin 0.8.

Kaikki biomassan hiili vapautuu ilmakehään, kun biomassa poltetaan. Polton lisäksi hakkuu, kuljetus ja tuotteiden valmistus aiheuttavat hiilipäästöjä. Päästöt ovat kuitenkin tukkimännyllä selvästi korvausvaikutuksia pienemmät. Jos hehtaarilta korjataan 500 runkoa, joiden läpimitta on 27 cm, päästään kuvan 2 mukaisiin päästöihin ja korvausvaikutuksiin.

lataus.pnglataus-1.png
Kuva 2. Tukkimännikön hakkuuseen liittyvät korvausvaikutukset ja hiilipäästöt, kun hehtaarilta hakataan 500 läpimitaltaan 27 cm:n mäntyä.

Sekä tuotteiden että hakkuutähteiden hiilivarastot alkavat pienentyä heti hakkuun ja tuotteiden valmistuksen jälkeen, kun hakkuutähteet lahoavat ja tuotteita hylätään (kuva 3, yläosa). Tästä syntyy hiilipäästöjä. Toisaalta hylätyt massatuotteet ja rakennusten puujätteet voidaan käyttää energiaksi, mistä syntyy korvausvaikutuksia. Jos oletetaan, että puolet hylätyistä massatuotteista ja rakennuspuusta käytetään energiaksi (jonka korvausvaikutus on 0.8), päädytään kuvassa 3 alhaalla oleviin päästöihin ja korvausvaikutuksiin. Sen jälkeen, kun kuvassa 2 esitetyt päästöt ja korvausvaikutukset ovat ohi, hakattu puusto aiheuttaa uusia päästöjä ja korvausvaikutuksia kuvan 3 alemman käyrästön mukaisesti.

Hakatun puuston tilalle istutetaan uusi taimikko, joka alkaa sitoa hiiltä. Jos tämä otetaan huomioon, päästään kuvassa 4 esitettyihin hiilitaseisiin. Kuvan 4 punainen katkoviiva on sama kuin kuvassa 3 (alhaalla) eli päästöjen ja korvausvaikutusten summa. Hakkaamattoman metsän hiilitase (vihreä viiva kuvassa 4) on koko 20-vuotiskauden parempi kuin hakatun puuston ja taimikon yhteinen tase (ruskea viiva kuvassa 4).

lataus-4.png
lataus-5.png
Kuva 3. Hakatun männikön jäljellä oleva hiilivarasto (ylhäällä), varastojen (tuotteet ja hakkuutähteet) muutoksista aiheutuvat hiilipäästöt (sininen käyrä alhaalla) ja hylättyjen tuotteiden energiakäytön korvausvaikutukset (ruskea käyrä alhaalla). Negatiivinen hiilen määrä alakuvassa tarkoittaa päästöä.
lataus-6.png
Kuva 4. Hiilitase, jos varttunut männikkö jätetään hakkaamatta (vihreä viiva) tai kun se hakataan ja hakatun metsikön tilalle istutetaan nopeakasvuinen taimikko (ruskea yhtenäinen viiva)

Kun lähdetään liikkeelle hakkuuvuoden korvausvaikutuksista ja päästöistä (kuva 2, niiden erotusta on merkitty pallukalla kuvassa 5) ja lisätään siihen vuotuinen hiilitase eri vuosina, saadaan kuvan 5 mukaisen hiilen kertyminen. Vaihtoehdossa, jossa metsä hakataan vuonna nolla, hiilitasekertymä vuoteen 20 mennessä on -5 tonnia/ha eli ollaan vielä päästöjen puolella. Kun metsikköä ei hakata, kumulatiivinen hiilitase vuoteen 20 mennessä on 44 tonnia/ha. Metsikön hakkaaminen on siis lisännyt hiilipäästöjä 44-(-5)=49 tonnia/ha verrattuna siihen, että metsikkö olisi jätetty kasvamaan.

Hakatun puuston läpimitan vaikutus selviää myös kuvasta 5. Mitä nuorempaa puustoa kaadetaan, sitä parempi hiilinielu menetetään ja sitä pidempi aika kuluu siihen, että taimikon hiilensidonta saavuttaa kasvamaan jätetyn metsikön vuotuisen hiilensidonnan. Pienikokoisesta puustosta saadaan vähemmän sahatavaraa, minkä vuoksi hiili säilyy tuotteissa lyhyemmän ajan. Myös kantojen ja juurien hajoamisnopeus (% vuodessa) on sitä suurempi, mitä pienempi puu hakataan.

lataus-7.png
lataus-8.png
Kuva 5. Kumulatiivinen hiilitase (vuotuisten hiilitaseiden kertymä tiettyyn vuoteen mennessä), jos varttunut männikkö jätetään hakkaamatta (vihreä viiva) tai kun se hakataan ja hakatun metsikön tilalle istutetaan nopeakasvuinen taimikko (ruskea yhtenäinen viiva). Pallukka vuonna 0 on puun käyttöön liittyvien päästöjen ja korvausvaikutusten summa (kuvassa 2 esitettyjen korvausvaikutusten ja päästöjen erotus).Alemmasta osakuvasta selviää hakatun puuston läpimitan vaikutus männikön kumulatiiviseen hiilitaseeseen.

Hakatun kuusikon kumulatiivinen hiilitase puuston läpimitoille 15, 21, 27 ja 33 cm on esitetty kuvassa 6. Laskelmissa on oletettu, että kuusikuitupuu käytetään mekaaniseen massanvalmistukseen, johon myös 1/3 sahauksen tähteistä menee. Kaksi kolmannesta sahaustähteistä oletetaan käytettäväksi bioenergiaksi.

lataus-9.png
lataus-10.png
Kuva 6. Hakatun kuusikon läpimitan vaikutus hiilitaseeseen.

Näillä oletuksilla hakatun kuusikon hiilitase on huonompi kuin männikön. Pääsyitä hakatun kuusikon huonompaan hiilitaseeseen ovat seuraavat seikat:

  • Mekaaninen massanvalmistus kuluttaa erittäin paljon energiaa.
  • Kuusella hakkuutähteiden biomassa on suurempi kuin männyllä. Hakkuutähteiden hajoamisesta johtuva hiilipäästö on kuusella suurempi kuin männyllä.
  • Kuusella bioenergiaksi päätyy pienempi osuus biomassasta kuin männyllä, jos kuusikuitupuusta tehdään mekaanista massaa. Korvausvaikutukset ovat tämän vuoksi kuusella pienemmät.

Yhteenveto kumulatiivisesta hiilitaseesta vuoteen 20 mennessä (kuva 7) osoittaa, että yhdessäkään tapauksessa hakkuuvaihtoehdon hiilitasekertymä ei ole läheskään yhtä hyvä kuin hakkaamattoman metsän hiilen nettosidonta samana aikana. Mitä pienempänä puut hakataan, sitä enemmän hiilipäästöjä aiheutuu hakkuusta pidättäytymiseen verrattuna.

lataus-11.png
Kuva 7. Puulajin ja puuston läpimitan (puuston läpimitta avohakkuuhetkellä) vaikutus hiilitasekertymään 20 vuoden aikana hakkuuvuodesta alkaen.

Metsäenergian korjuulla tilannetta voidaan parantaa jonkin verran. Metsäenergian poltto aiheuttaa päästöjä (kaikki polttoaineen hiili vapautuu ilmakehään). Myös metsäenergian korjuu ja kuljetus aiheuttavat päästöjä. Toisaalta biomassan poltosta koituu korvausvaikutuksia. Myös hakatun metsän hiilipäästöt vähenevät, kun lahoavaa puuainesta viedään pois metsästä poltettavaksi.

Metsäenergian vaikutus hiilitaseen kokonaiskuvaan on kuitenkin melko pieni (kuva 8). Kuvan 8 laskelmissa on oletettu että 2/3 oksien, neulasten, kantojen, juurten ja latvahukkapuun biomassasta korjataan metsäenergiaksi.

lataus-12.pnglataus-13.png
Kuva 8. Metsäenergian korjuun vaikutus metsätalouden hiilitaseeseen.

Avohakkuun sijasta metsikköä voidaan harventaa. Harvennetun metsän biomassan nettokasvu yleensä paranee jonkin verran, mikä parantaa harvennushakkuun hiilitasetta (kuva 9). Harvennushakkuun hiilitase on 20 vuoden tarkastelujaksolla yleensä parempi kuin päätehakkuussa, vaikka tulokset laskettaisiin korjattua puumäärää kohti (eikä hehtaaria kohti). Pääsyy tähän on se, että avohakkuualalle istutettu taimikko ei juuri sido hiiltä 20-vuotiskauden ensimmäisellä puoliskolla, kun taas harvennettu metsikkö parantaa kasvuaan heti.

lataus-14.png
Kuva 9. Harvennushakkuun vaikutus kumulatiiviseen hiilitaseeseen varttuneessa kuusikossa. Sininen katkoviiva kuvaa harvennetun metsikön hiilitasetta. Kokonaistase (paksu ruskea viiva) on parempi kuin avohakkuussa, koska hiilinielun pieneneminen on lyhytaikaisempaa kuin avohakkuussa

Jos nuoressa tiheässä metsässä tehdään energiapuuhakkuu, hiilinielun pieneneminen on hyvin lyhytaikaista ja vähäistä, koska harvennettu nuori metsikkö tuottaa melkein heti yhtä paljon uutta biomassaa kuin harventamaton metsä. Jos metsikköä ei harvennettaisi, puustoa kuolisi, jolloin kuolleet puut olisivat hiilen lähteitä. Nuorten metsiköiden energiapuuhakkuissa kumulatiivinen hiilitase kääntyykin varsin pian positiiviseksi. Ongelmana on, että pienikokoisen puun hakkuu energiaksi ei ole taloudellisesti kannattavaa.

Tämän kirjoituksen laskelmista voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset:

  • Hakkuu heikentää aina metsätalouden hiilitasetta vähintään 20 vuodeksi
  • Mitä suurempia puita hakataan, sitä pienempiä ovat hakkuun aiheuttamat haitat metsätalouden hiilitaseelle
  • Yläharvennus on hiilitaseeltaan parempi hakkuutapa kuin alaharvennus, koska metsikön suurimpien puiden hakkuu heikentää hiilitasetta vähemmän kuin pienimpien puiden hakkuu
  • Harvennushakkuu on hiilitaseen kannalta yleensä parempi hakkuutapa kuin avohakkuu
  • Metsäenergian korjuu parantaa metsätalouden hiilitasetta vain vähän
  • Männikön hiilitase on parempi kuin kuusikon, jos kuusikuitupuusta tehdään mekaanista massaa

Metsämaan hiilitaseesta tässä kirjoituksessa otettiin huomioon ainoastaan hakkuutähteet. Jos otettaisiin huomioon myös hakkuusta johtuva vuotuisen kariketuotannon väheneminen sekä avohakkuun ja maanmuokkauksen hajotustoimintaa nopeuttava vaikutus, avohakkuu olisi vielä huonompi kuin tämän kirjoituksen laskelmat osoittavat.

Timo Pukkala

Metsätalouden suunnittelun professori

Kommentit

- Timo P.

Olennaista hiilen sidonnassa (hiilidioksidin poistamisessa ilmakehästä) ei ole puiden kasvunopeus vaan puuston, metsämaan ja puutuotteiden hiilivarastojen pysyvä suurentaminen. Hyvästä kasvusta ei ole mitään hyötyä, jos nuo hyväkasvuiset puut hakataan ja keitetään selluksi. Vesakon hiilensidonnastakaan ei ole kummoista hyötyä, jos vesakko raivataan ja kaadetut puut jätetään lahoamaan, jolloin hiili palautuu takaisin ilmakehään. Jalostushyöty antaa mahdollisuuden nopeuttaa hiilensidontaa, mutta jalostushyödystä yksinään ei voi tehdä päätelmiä ilmastohyödyistä. Jalostettujen taimien istuttaminen edellyttää avohakkuuta ja maanmuokkausta, jotka suurentavat metsämaan hiilipäästöjä noin 25 % peitteiseen metsätalouteen verrattuna.

- puuki

Kuinka paljon jalostettujen puiden ja sopivan muokkauksen yhdistelmä lisää puun kasvua ja CO2:n sitoutumista kiertoaikana ? Uusi puusukupolvi voi kasvaa 20-25 % paremmin kuin edellinen . Eli 6 mottia/vuosi keskikasvulla se tekisi 70 vuodessa n. 100 mottia puuta lisää ja CO2:a suunnilleen saman verran 100 tn. Entä vesakon nopeutunut kasvu taimikkovaiheessa ? Lehtipuuvesakko sitoo jo 10 vuodessa melkosen määrämän Co2:a , samoin muu pintakasvillisuus. Yläharvennus on kyllä hyvä tapa korjata tukkipuuta ajoissa jotta metsäntuotto säilyy. Sitä voidaan hyvin tehdä tasaikäisissä metsissäkin sopivilla kohteilla.

- Timo Pukkala

Tässä kuvitteellisessa laskelmassa hiili tosiaan säilyy hyvin sahatavarassa. Useimmiten laskelmissa käytetään 35 vuoden puoliintumisaikaa, mikä vastaa sitä, että jäljellä olevasta sahatavaran hiilestä häviää joka vuosi 2 %. Kirjoituksessa olevassa laskelmassa oletettiin, että puolet purkujätteestä käytetään energiaksi, ja energiakäytöllä on positiivinen korvausvaikutus (fossiilisten polttoaineiden hiilipäästöt alenevat 0.8 tonnia yhtä energiaksi käytettävän purkupuun hiilitonnia kohti).

- Hakkuut seis

Uskomattomalta vaikuttaa kuvan 3 yläosassa esitetty sahatavaran hiilimäärän kehitys. Siinä esitetään, että vielä 20 vuoden jälkeenkin 90% sahatavarasta olisi edelleen olemassa. Vain pieni osa sahatavarasta päätyy pitkäksi aikaa rakennuksiin. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 puujätettä syntyi 45 593 tonnia, josta 42 550 päätyi energiakäyttöön. https://www.stat.fi/til/jate/2016/13/jate_2016_13_2018-01-15_fi.pdf Tämä jätepuun energiakäyttö asettaa hakkuiden aiheuttaman muutoksen hiilitaseen kehiykseen vielä huonompaan valoon.

- Bea

Todella paljon puhetta on nykyään juuri hakkuista ja niiden vaikutuksesta esimerkiksi juuri hiilensidontaa, ja kiva, että olet avannut asiaa näin kattavasti. Jännä tajuta, miten hiilinielusta muuttuu hiilen tulolähde, jos kannot jää paikoilleen. Toisaalta kannoista ynnä muista voidaan myös hyödyntää uusiutuvan energiaa, niin asia onkin yllättävän monimutkainen.

- Eetu

Artikkelissa on todella laaja-alaisesti ja yksityiskohtaisesti käsitelty hakkuun vaikutuksia ja mielenkiintoista nähdä selvää statistiikkaa niiden vaikutuksista lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Sehän on varmaan se isoin dilemma, että metsät sitovat hiiltä, mutta toisaalta metsää voi käyttää esimerkiksi uusiutuvana energianlähteenä. Hakkeet yms. olisivat oiva lisä energiaksi, mutta mikä sitten olisi oikea vaihtoehto.

- Pentti A K Häkkinen

Minusta Ylen toimittaja sanoo aivan oikein. Eli jos metsään jätetään kasvamaan vuosittain 18 Mm3 puuta, niin silloin metsään jää vuosittain puihin varastoitumaan lähes 10 Mm3 enemmän hiiltä. Se että kuinka monta vuotta niin voi menetellä onkin jo eri asia.

- Timo Pukkala

10 milj. m3 lisää puuta tarkoittaisi 100000 hehtaaria lisää metsää, jos puuston keskitilavuus on 100 m3/ha. Tämä lisämetsä sitoisi pikaisen laskutoimitukseni mukaan hiilidioksidia noin 700 000 tonnia vuodessa (700 kt/vuosi) eli ollaan aika samoissa.

- hups

Ylen toimittajalla oli tuossa menneet myös tonnit ja kuutiot sekaisin - kyseessä on siis 10-18 milj. kuutiota puuta. Keski-ikäinen lähes hakkuukypsä metsikkö sitoo hiiltä 200-300g/m2 eli n.20kg/puu m3 (n.100 -150m3 hehtaarilla) vuodessa. 10Mm3 puuta sitoo siis n.200kt hiiltä eli "nielee" n.750kt co2/vuosi, eikä suinkaan 10Mt kuten Yle väittää tuossa jutussaan. Menikö oikein, noin suunnilleen? Laskemasi 44-49tn hiilen sitoutumisen menetys hehtaarille 20v. aikana, jos hakataan olisi keskimäärin 2,2-2,45tn vuodessa eli ollaan aika samoissa.

- Timo Pukkala

Kyse on sen verran eri asioista, että lukuja on hankala verrata. Arvometsän blogissa puhutaan kasvusta, hehtaarista ja hiilestä, kun taas Ylen jutussa puhutaan puuston määrästä, koko Suomesta ja hiilidioksidista. Ylen jutusta puuttuu arvio siitä, paljonko tuo 10-18 miljoonaa tonnia puuta lisäisi kasvua. Kasvunlisäyksestä voitaisiin laskea helposti hiilinielun lisäys. Puuston biomassasta (kuivamassasta) melko tarkasti puolet on hiiltä, joten 4 tonnin lisäys biomassassa tarkoittaa 2 tonnin lisäystä puuston hiilivarastossa. Neljän tonnin biomassan vuotuiskasvu on realistinen arvio, kun mukaan otetaan kannot, juuret ja oksat. Se vastaa runkopuun tilavuuskasvua 6 m3/ha vuodessa.

- hups

Kumpi on oikeassa? "Kasvavan metsikön biomassan (runko, oksat, neulaset, juuret) nettokasvu on noin 4 tonnia/ha, mikä tarkoittaa, että metsä sitoo joka vuosi hiiltä noin 2 tonnia/ha." vai YLE: "Entä kuinka isoa hiilinielua 10–18 miljoonaa tonnia puuta oikein vastaa? Yllättävän isoa, sillä metsässä kasvaessaan se voisi esimerkiksi niellä koko Suomen vuotuiset tieliikenteen hiilidioksidipäästöt, noin 10 miljoonaa tonnia CO2 vuodessa." https://yle.fi/uutiset/3-10772407

- Timo Pukkala

On olemassa tuoreita laskelmia pitkälle ajanjaksolle (100 v) ja laajalle alueelle (43 000 ha), joissa on otettu huomioon ilmaston lämpenemisen vaikutus puiden kasvuun sekä se, että jalostetuin taimin perustetut viljelymetsiköt kasvavat paremmin kuin luonnontaimet. Nämä uusimmat laskelmat on tarkoitus julkaista lähiaikoina jossakin tieteellisessä lehdessä. Laskelmien mukaan kaikki metsänkäsittelymenetelmät ja hakkuutavat, joissa lisätään yläharvennusten käyttöä ja vähennetään avohakkuuta, parantavat metsätalouden hiilitasetta. Tasaikäismetsätaloudessakin tulisi siis suosia yläharvennuksia, jotka yleensä johtavat kiertoajan pidentymiseen ja samalla avohakkuiden vähenemiseen. Vaikka istutetut ja jalostetuin taimin perustetut metsät kasvavat jossakin ikävaiheessa todella hyvin, taimikko on kuitenkin hiilen sidonnan ja puuntuotoksen kannalta tuottamaton kehitysvaihe. Tämä vaihe puuttuu jatkuvapeitteisestä metsätaloudesta.

- Karviainen

Mielenkiintoista infoa. Olisi hyvä saada vielä kuvausta hiilitaseesta pidemmällä aikajänteellä, esim tyypillisen mänty/kuusileimikon kierrolle 80-100v parilla harvennuksella sekä avokkuulla/ jatkuvalla kasvatuksella. Sen jälkeen vielä huomioiden metsiemme puuston nopeampi kasvaminen, mikä on lisännyt puuston tilavuutta huimasti ja siten kokonaishiilinielua metsissä. Aika vaativa ehdotus, mutta olisi hyvä saada hieman faktapohjaista näkemystä vellovaan hiilinielukeskusteluun.

- Timo Pukkala

Asiat tapahtuvat pohjoisissa havumetsissä hitaasti, koska puut ja metsiköt ovat pitkäikäisiä, ja lahoaminen on hidasta. Luonnontilaan jätetty metsikkö ei muutu nielusta lähteeksi, vaan sen hiilitase lähenee nollaa. Tämän tilanteen saavuttamiseen menee aikaa jopa yli 200 vuotta. Metsä voi senkin jälkeen säilyä heikkona nieluna, sillä osa kuolleen aineksen hiilestä muuttuu hyvin hidasliukoisiksi yhdisteiksi. Metsämaan hiilivarasto siis suurenee hiljalleen myös ikivanhassa metsässä. Sen jälkeen, kun elävän puuston hiilivarasto ei enää suurene, hiiltä kertyy vielä pitkiä aikoja kuolleeseen puuainekseen ja metsämaahan. Vasta sitten, kun kuollutta ainesta lahoaa saman verran kuin uutta syyntyy, ollaan tilanteessa, jossa hiilinielu on nolla tai vain lievästi positiivinen. Jos asetetaan vastakkain normaalisti hoidettu suomalainen talousmetsä ja hakkaamatta jätetty metsä, niin hoitometsä muuttuu paremmaksi hiilinieluksi 100 - 150 vuoden päästä. Siihen asti siis hoitamatta jätetty metsä on parempi hiilinielu.

- Johannes

Kiitos, tämä selvensi edelleen kuumana käyvää keskustelua. Vielä jäi mietityttämään koko talousmetsän elinkaari päästö/nielu ja miten vanhana metsä muuttuu nielusta lähteeksi vai muuttuuko? ja jos muuttuu niin, onko jokin aikamäärä jolloin jopa avohakkuu kannattaa? Ja miten hyvin esim peltomaan metsitys toimii nielujen lisääjänä?

- Kari Jokela

Oikein hyvä juttu minunkin mielestäni. Siitä tuli valaistusta siihen mihin metsiemme hiilenpäästöt päätyvät. Yhteismetsässämme on ajallan hoidettua kasvatusmetsää ja saman verran eri aikoina luontaisesti syntynyttä metsää. Uusimmat tiedot ilmastonmuutoksesta ovat sen verran huolestuttavia, että metsäkeskuksen suosittelemat laajat päätehakkuut eivät innosta. Kasvatusmetsiä sen sijaan on hoidettava niin, että niiden hiilensidonta maksimoituu. Suomen metsien hakkuiden lisäämistä koskevassa keskustelussa ei huomioida riittävästi sitä, että seuraavien 30 vuoden aikana on saatava aikaan tehokkaat toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Päätehakkuiden lisääminen ei tässä auta kuten kirjoituksesta käy ilmi.

- Timo Pukkala

Metsätalouden pitkän ajan hiilitase on yleensä positiivinen, koska korvausvaikutukset (vähenemät fossiilisten polttoaineiden päästöissä) ovat suuremmat kuin lahoamisesta, metsätalouden toimista ja tuotteiden valmistuksesta syntyvät päästöt. Avohakkuun jälkeen tase tosin on yleensä jonkin aikaa miinuksella. Harvennushakkuukin voi aiheuttaa pienen ja lyhytaikaisen notkahduksen, mutta se on pieni, varsinkin tukkia korjattaessa (yläharvennuksessa), koska sahauksen päästöt ovat pienet ja saharavaran korvausvaikutukset melko suuret. Hiililaskentaan vaikuttavista parametreista löytyy tietoa mm. näistä tutkimuksista: - Scenario analyses for the effects of harvesting intensity on development of forest resources, timber supply, carbon balance and biodiversity of Finnish forestry. Forest Policy and Economics 80(2017):80-98 - Does management improve the carbon balance of forestry? Forestry 90(1) Ylä- ja alaharvennuksen sekä tasaikäismetsäätalouden ja jatkuvan kasvatuksen eroja on selvitetty mm. näissä tutkimuksissa: - Effects of wood harvesting and utilisation policies on the carbon balance of forestry under changing climate: A Finnish case study. Forest Policy and Economics 62 - Does biofuel harvesting and continuous cover management increase carbon sequestration? Forest Policy and Economics 43

- Veikko.p

Hei. Kiitos erittäin hyvästä kirjoituksesta. Haluaisin tietää mistä tutkimuksista pääsen käsiksi kyseisiin käytettyihin parametreihin. Toiseksi, onko kyseiset esitetyt tavat verrannollisia vaikka metsän m3/ha olisi pienempi, esimerkiksi Lapissa? Mikäli täällä teen yläharvennuksen esitetyllä tavalla, tuleeko hiilen sidonta olemaan esitetyn kuvaajan 9 kaltainen, jossa pysyn "positiivisella" puolella luonnon kannalta myös tästä eteenpäin? Oletettavasti kuitenkin minun tulee säätää käyrää, koska oletettavasti sidonta pohjoisessa ei ole yhtä suurta kuin Etelä-Suomessa.

- Timo Pukkala

Aivan oikein. Paras globaali ratkaisu olisi paperin kulutuksen vähentäminen. Suomessa on lisäksi mahdollista korvata mekaanista massateollisuutta hiilitaseeltaan paremmalla kemiallisella massateollisuudella. Sellupuut kannattaa kasvattaa siellä, missä puun laatu on liian huono sahatukiksi.

- Erkki Aura

Olen kasvattanut metsää Etelä-Savossa jo noin 70 vuotta, aluksi isäni opastuksella. Metsänhoitokuvioita on minulla kymmeniä, alaltaan noin 2 hehtaaria/kuvio. Viime vuosikymmninä olen antanut metsäsuunnitelmien teon alan ammattilaisille, jotta puuston tilavuus tulisi arvioitua mahdollisimman tarkasti. Puusto on harvennushakkuiden ansiosta järeää, ikäjakautuma selvästi suosituksia vanhempaa. Vanhimmat lohkot ovat noin 120 vuotta vanhaa metsää. Ammattimiesten mittausten mukaan näillä lohkoilla vuotuinen kasvu on ollut viime vuosikymmeninä vain 5 kiintokuutiota/ha, mutta puuston kuutiomäärä/ha ei ole tänä aikana lainkaan kasvanut puiden ikääntymisen ja lahoamisen vuoksi. Olenkin hakannut yli 70 vuotta vanhaa metsää aukoiksi ja Etelä-Savon mustikkatyyppimaassa uudistuminen on tapahtunut nopeasti. Kantoja ja oksia en ole antanut korjata pois. Taatusti on hiilen määrä udistetussakin puustossa kasvanut enemmän kuin yli 100 vuotta vanhassa metsässä. Käsitykseni mukaan ainoastaan kuusi sopii jatkuvaan kasvatukseen ja olenkin antanut kuusentaimien kasvaa koivikon alle. Sen sijaan mänty ja koivu vaativat runsaasti valoa ja soveltuvat huonosti jatkuvaan metsän kasvatukseen. Mitä kokemuksistani on pääteltävä? Pitemmän päälle metsä ei ainakaan Suomen oloissa ole hiilinielu tai hyvin heikko sellainen, koska maaperän hiilimäärä kuitenkin jatkuvasti kasvanee pienessä määrin. Perusvika koko nykyajan tekniikassa on fossiilisten poltoaineiden käyttö, koska se lisää hiilen määrää C:n kiertokulussa. Metsän avulla ei voida tätä perusvikaa korjata, vaan kehittämällä uutta ja paljon entistä parempaa energiatekniikkaa.

- Petri

Eikö hiilitaseen kannalta näkökulman pitäisi olla laajempi? Jopa globaali? Jostain puustahan se sellu kuitenkin tuotetaan. Jos raaka-aineena ei ole suomalainen kuitupuu, niin onko vaikkapa planaaseilta saatava radiatamänty tai USA:n eteläosissa kasvatettava plantaasimänty hiilijalanjäljeltään kestävämpi vaihtoehto?

- Timo Pukkala

Hiilitaseen kannalta nuorten metsien harvennus on perusteltua. Nuoren metsikön harvennus ei pienennä metsän hiilinielua kuin hetkeksi, ja hakatut puut voidaan käyttää tavalla, joka vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Pienet kuolleet puut eivät ole kovin pitkäikäisiä hiilivarastoja. Hiilitaseen kannalta korjatun kuitumittaisen puun käyttötavat ovat paremmuusjärjestyksessä: (1) polttaminen lämpölaitoksessa, (2) kemiallinen massa, (3) mekaaninen massa. Uusina käyttötapoina tulevat kysymykseen mm. liikennepolttoaineiden ja tekstiilien valmistus. Näiden käyttötapojen hiilitase riippuu suuresti tuotteiden valmistuksen energiankulutuksesta.

- Anneli Jalkanen

Hyvä analyysi. Usein näkee mainittavan korvausvaikutuksen mittakaavana, että yksi kuutiometri puuta on sitonut kasvaessaan noin yhden tonnin hiilidioksidia ilmasta. Tässä katsottiin lisäksi sitä mihin puu käytetään. Kannattaisiko tasaikäisten nuorten metsien harvennusrästit (kuitupuuta) kuitenkin purkaa biotalouden ahnaaseen kitaan? Ellei pureta, näissä alkaa itseharveneminen ja hiilipäästöt kasvavat; lisäksi tulevaisuuden tukkipuun saanti heikkenee.

- Santa

Tuo "hakkaamattomuustavoite", kaikella kunnioituksella, vaikuttaa sangen idealistiselta - on syytä muistaa kuinka mustalaisen hevosellekin kävi juuri kun oppi olemaan syömättä ;) Toimeentulonsa muualta kuin metsätaloudesta saavien kohdalla teoria voisi päteäkin, mutta merkittävälle osalle väestöstämme hakkuutulot ovat kuitenkin välttämättömät - teorian sosiaalinen parametri vaikuttaa siten kestämättömältä. On myös sangen todennäköistä, että hakattavan puuston allokoivalla jalostuksella sen fossiilisia polttoaineita korvaava hiilitase yhdistettynä hiilinieluun tuottaa kuitenkin aidosti paremman kokonaishiilitaseen kuin ehdottamasi hakkaamattomuus - myös lyhyellä tähtäimellä. Virkistyspalveluiden osalta tahtoo olla, että pohjoisen eksotiikka kiehtoo eri kuluttajakuntaa kuin Espanjan eksotiikka, joten Espanjan lomamatkan korvautuvuuden sijaan kiinalaiset lentävät edelleen Espanjaan, ja sen lisäksi lisääntyvässä määrin Pohjolaan.

- Timo Pukkala

Väite koskee Suomea, ei Brittiläistä Kolumbiaa. Väitteen tueksi on tieteellisesti arvioituja tutkimustuloksia (esim. Forestry 2017, numero 90, sivut 125-135). Uusia, koko Suomen kattavia laskelmia on tulossa, ja ne osoittavat saman asian. Hyvin pitkällä tähtäyksellä (200-300 vuotta) hiilitase maksimoituu niin, että ensin suurennetaan puuston määrä tasolle, joka maksimoi tilavuuskasvun. Tämän jälkeen metsää hakataan kasvun verran. Myös tämä skenaario edellyttää, että Suomen metsiä hakataan vielä muutama vuosikymmen vähemmän kuin metsät kasvavat. Kirjanpainaja alkaa olla ongelma myös Suomessa, mutta ongelman pääasiallinen syy ovat avohakkuut. Epidemiat lähtevät liikkeelle avohakkuualojen reunametsistä, joissa on tuulenkaatoja tai avohakkuun vaikutuksesta heikentyneitä puita. Kirjanpainaja on aina elänyt Suomen metsissä eikä se ole ollut aiemmin ongelma edes vanhoissa metsissä. Vähäiset hakkuut johtavat metsien vähittäiseen ikääntymiseen ja tautialttiuden lisääntymiseen. Tämä tapahtuu kuitenkin hitaasti. Nykymetsätaloudessa puut hakataan hyvin paljon ennen niiden biologista vanhuutta. Sataan vuoteen ei tarvitse vielä olla huolissaan metsien museoitumisesta. Virkistyspalveluiden päästöt riippuvat mm. siitä, virkistäytyvätkö metsissä paikalliset asukkaat vai ulkomailta tulevat matkailijat. Ulkomaalaisetkaan eivät automaattisesti lisää päästöjä. Päästöt eivät lisäänny, jos esimerkiksi kiinalaiset päättävät matkustaa Espanjan sijasta Suomen Lappiin.

- Santa

Väite "hakkuiden vähentäminen olisi ylivoimaisesti paras keino parantaa Suomen metsätalouden hiilitasetta ainakin seuraavat 100 vuotta" vaikuttaa varsin perustelemattomalta. Brittiläisessä Kolumbiassa vuoristonilurin tuhoinvaasion perussyyt ovat ekologiset, mutta keskeinen vaikuttaja on ollut metsänhoito, tai sen puuttuminen - lähinnä siis harvennushakkuiden puute. Harvennetuissa männiköissä hyönteistuhoja ei ole samassa laajuudessa ilmennyt, mitä harventamattomilla alueilla. Mm. kirjanpainajan osalta vastaavat ongelmat voivat eskaloitua myös meillä "hoitamattomuuden" seurauksena. Noiden virkistyspalveluiden arvon korostaminen on myös kaksiteräinen miekka: niiden taloudellinen hyödyntäminen edellyttää merkittävää matkailun lisäämistä, jonka synnyttämät päästöt mm. kasvavan ilmailun seurauksena kumoavat helposti virkistyspalveluiden ekologiset hyödyt.

- Timo Pukkala

irjoituksen tarkoituksena oli auttaa ymmärtämään metsätalouden hiiliseen muodostumista. Siinä analysoitiin nimenomaan ”kokonaishiilitasedynamiikkaa” . Laskelmissa otettiin huomioon se, että puulla korvataan fossiiliperäistä energiaa ja jalosteita. Silti hakkuiden vähentäminen olisi ylivoimaisesti paras keino parantaa Suomen metsätalouden hiilitasetta ainakin seuraavat 100 vuotta. Hakkaamattomuus ei varmaan ole realistinen vaihtoehto mutta pidättäytyminen hakkuiden lisäämisestä olisi realistista. Hiilitaseen lisäksi tällä olisi myönteinen vaikutus puuntuotantoon, monimuotoisuuteen ja metsän tarjoamiin virkistyspalveluihin. Ei ollenkaan hullumpaa yhteiskunnalliseen kestävyyteen pyrittäessä.

- Santa

Näissä metsikkökohtaisissa hiilitaselaskelmissa langetaan helposti nihilismiin. Ilmeisen rakentavampaa on tarkastella hiilitasedynamiikkaa yhteiskunnallisessa kontekstissa: analysoimalla hakkuissa toteutunutta kokonaishiilitasedynamiikkaa, kun metsäenergialla ja puutuotteilla korvataan fossiilisperäistä energiaa ja jalosteita. Tällöin tuotetaan relevantimpaa tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi. Puusto hakkaamattomuus ei nimittäin yleensä ole aito vaihtoehto yhteiskunnalliseen kestävyyteen pyrittäessä!

- Anonyymi

Hyvä ja asiantunteva juttu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *