Kuinka saan metsäni nielemään hiiltä

Kuinka saan metsäni nielemään hiiltä

Sixten Korkman kirjoitti Hesarin blogissaan 17.9.2015, että suurin ongelmamme ei suinkaan ole talouden kilpailukyky tai valtion budjettialijäämä eikä edes nopeasti kasvanut pakolaisvirta. Suurin ongelmamme on ympäristön rasittuminen, etenkin ilmaston lämpeneminen fossiilisten polttoaineiden holtittoman käytön seurauksena. Nykyisin elävät tallaajat sanovat ja myös uskovat rakastavansa lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Toisaalta nykysukupolvi toimii tavalla, joka on jyrkässä ristiriidassa tämän väittämän kanssa. Omaa hyvinvointia ja kulutusta maksimoidaan keinoilla, jotka johtavat tulevien sukupolvien elämän hankaloitumiseen.

Merkittävin ilmaston lämpenemistä aiheuttava yhdiste on hiilidioksidi, jota syntyy mm. hengityksessä ja lahoamisessa tai kun puuta, bensaa ja kivihiiltä poltetaan. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on jo 0.04 %, kun se ennen teollista vallankumousta oli 0.028 %. Lisäystä on siis ollut huimat 43 %.

Metsät ja meret ovat maapallon tärkeimmät hiilinielut. Näistä metsiin on helpompi vaikuttaa kuin meriin. Metsät sitovat yhteyttäessään hiiltä biomassaan. Kun metsästä hakatuista puista tehdään pitkäikäisiä tuotteita, puiden sitomaa hiiltä voidaan varastoida myös metsän ulkopuolelle, jopa ulkomaille. Osa karikkeen ja kuolleen puuaineksen hiilestä säilyy pitkiä aikoja metsämaassa. Kivennäismailla metsämaan hiilivarasto on 2–3-kertainen elävään puustoon verrattuna.

Biomassaan sitoutuu hiiltä vain niin kauan kuin biomassa lisääntyy. Tämänkin jälkeen metsämaan hiilivarasto saattaa jatkaa hidasta kasvuaan, mutta tehokas hiilinielu metsä on vain silloin, kun biomassalla on tilaa kasvaa. Kun metsä lähestyy maksimaalista tiheyttään, hiilen sidonnan kannalta on viisasta hakata puustoa harvemmaksi ja varastoida hakattujen puiden hiili lautoihin ja parkettiin. Hakkuu tekee tilaa biomassan kasvulle.

Siellä missä puut kasvavat huonosti kasvupaikan karuuden, kasvukauden lyhyyden tai maan vetisyyden vuoksi, sammalpeite kasvaa iloisesti paksuutta ja sitoo itseensä hiiltä. Kymmenen miljoonaa hehtaaria kasvuisaa rahkasammalta sitoo vuodessa pari miljoonaa tonnia hiiltä ja 8 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Päinvastoin kuin puuston kohdalla, ylärajaa ei ole vaan hiilen kertyminen jatkuu satoja tai jopa tuhansia vuosia, jollei ihminen pysäytä sammalen kasvua. Valitettavasti näin on tehty muutamalla miljoonalla hehtaarilla, minkä seurauksena turvekerros on paksuuntumisen sijasta ruvennut ohenemaan, ja hiilinielusta on tullut hiilen lähde.

Hiilikauppa ja hiilivero

Metsään sidottu hiili, tai paremminkin metsittämisestä ja parantuneista käytänteistä johtuva hiilitaseen parannus, on periaatteessa myytävissä päästömarkkinoilla, vaikkakin kaupankäynnin organisointi on mutkallista. Hiilitonnin hinta noteerataan päivittäin talouslehdissä.  Se on viime aikoina ollut melko alhaalla, mutta nousua on odotettavissa, kun Yhdysvallat ja Kiina ovat viimein heränneet ilmastonmuutoksen torjumiseen.

Hiilikaupan vaihtoehtona tai lisänä voidaan käyttää hiiliveroa. Ruotsissa polttoöljyn ja kivihiilen käytöstä maksetaan energia- ja hiiliveroa 2–3-kertaisesti Suomeen verrattuna. Päinvastoin kuin Suomessa, Ruotsissa ei veroteta nestemäisiä biopolttoaineita. Lukija päätelköön, kumpi maa torjuu ponnekkaammin ilmaston muutosta.

Vaikka hiilensidonnasta ei saisikaan tuloa, lisääntynyt hiilen sidonta hillitsee silti ilmaston muutosta. Metsän hiilitasetta on mahdollista parantaa kannattavuudesta tinkimättä. Kukapa siis ei pyrkisi parantamaan metsänsä hiilitasetta käytäntöjä muuttamalla? Vastaus kuuluu: ei juuri kukaan. Professorikuntaa myöten kerrotaan, että nykyinen tasaikäismetsätalous on hiilitaseeltaan kaikkein parasta, vaikka sekä tutkimustulokset että vähäinen ajattelu osoittavat vallitsevassa käytännössä monia heikkouksia. 

image001_0.png
Kuva 1. Metsän hiilitaseen laskennassa on otettava huomioon muutokset biomassan, metsämaan ja tuotteiden hiilivarastoissa, puunkorjuun, kaukokuljetuksen ja tuotteiden valmistuksen hiilipäästöt sekä ns. korvausvaikutukset (puun käytöstä aiheutuva päästöjen vähennys).

Hiilitase

Metsätalouden hiilitaseen laskemista ohjaavat kansainväliset standardit. Metsien sitomaa hiiltä on kolmessa varastossa: elävä puusto (tarkemmin: elävä biomassa), kuollut eloperäinen aines (metsämaan hiili) ja puusta valmistetut tuotteet.  Hiilitasetta laskettaessa on otettava huomioon muutokset kaikissa kolmessa hiilivarastossa (kuva 1). Hakkuu ei siten välttämättä pienennä hiilitasetta, ainakaan välittömästi; elävän puun hiili ainoastaan muuttuu tuotteen hiileksi. Jos kuitenkin merkittävä osa hakattujen puiden hiilestä vapautuu nopeasti ilmakehään, hakkuu yleensä heikentää hiilitasetta.

Hiilitaseeseen on sisällytettävä myös puun korjuun, kaukokuljetuksen ja tuotteiden valmistuksen hiilipäästöt. Positiivisena tekijänä taseeseen voidaan sisällyttää ns. korvausvaikutukset eli puun käytöstä johtuvat hiilipäästöjen vähennykset. Puulla lämmittäminen vähentää fossiilisten polttoaineiden hiilipäästöjä, ja puurakentaminen vähentää rakennusteräksen ja sementin valmistuksen hiilipäästöjä. On laskettu, että yksi tonni riihikuivaa rakennuspuuta (2 m3) vähentää hiilidioksidipäästöjä keskimäärin 3,9 tonnia. Tätä blogia kirjoitettaessa tuon vähennyksen arvo päästökaupassa olisi 33 euroa, mutta se voi tulevina vuosina hyvinkin olla moninkertainen.

Eri puutavaralajien hiilitase

Puuta voidaan korjata mm. sahatukeiksi, massapuuksi tai energiapuuksi. Näistä sahapuu ja energiapuu ovat hiilitaseen kannalta paljon parempia kuin massapuu, koska sahatavaran ja energiapuun käyttö vähentää fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuvia päästöjä eikä tuotteiden valmistus kuluta suuria määriä energiaa. Sahapuun ja vanerin hiiltä voidaan myös varastoida pitkiksi ajoiksi rakenteisiin ja muihin tuotteisiin.

Kuitupuu sitä vastoin on hiilitaseeltaan huono puutavaralaji. Kuitupuusta valmistetuilla tuotteilla ei juuri ole korvausvaikutuksia, hiili ei säily tuotteissa kuin hetken, ja massateollisuus kuluttaa erittäin paljon energiaa. Kaikkein huonoin tuote on mekaaninen massa, jota valmistetaan kuusesta. Vaikka kemiallisen massan raaka-aineesta puolet käytetään energiaksi, kemiallinenkin massanvalmistus on silti hiilitaseeltaan selvästi huonompi vaihtoehto kuin mänty- ja lehtikuitupuun käyttäminen kokonaan energiaksi.

Hiilitaseen kannalta parhaaseen tulokseen päästäisiin, jos kaikki kuitupuu käytettäisiin energiaksi, ts. metsästä korjattaisiin vain saha- ja energiapuuta (kuva 2). Tämä ei tietenkään ole hyvä uutinen Suomen metsäteollisuudelle.  Metsäteollisuus voi vaikuttaa ilmaston muutokseen vähentämällä mekaanista kuidutusta ja parantamalla massanvalmistusprosessien energiatasetta. Puusta valmistetuilla pakkausmateriaaleilla voidaan korvata öljypohjaisia materiaaleja, mikä voi parantaa massatuotteiden hiilitasetta. Kun puun kuiduista tehdään tekstiilien raaka-ainetta, kuten Uimaharjussa jo tapahtuu, voidaan vähentää puuvillan tuotantoa, jonka ympäristötase on huono. Massa- ja paperiteollisuuden hiilitasetta voidaan parantaa myös vähentämällä paperin osuutta tuotevalikoimassa.

image003.png
Kuva 2. Keinoja, joilla tasaikäismetsätalouden hiilitase saadaan nousuun. Ensiharvennusta kannattaa lykätä, alaharvennukset korvata yläharvennuksilla ja kuitupuu käyttää energiaksi. Kantojen ja hakkuutähteiden energiakäyttö parantaa hiilitasetta jonkin verran, jos kantojen nostosta aiheutuvaa hajotustoiminnan kiihtymistä ja oksien keruun aiheuttamia ravinnetappioita ei oteta huomioon. Tulokset on laskettu 1000 hehtaarin metsäalueelle ja 60 vuoden aikajänteelle. Positiivinen tase tarkoittaa, että metsätalous sitoo enemmän hiiltä kuin vapauttaa sitä. Muutokset metsän käsittelyssä ja puun käytössä on toteutettu yksitellen ylhäältä alaspäin edeten siten, että myös aiemmat muutokset pysyvät voimassa.

Eri metsänkäsittelymenetelmien hiilitase

Edellisen perusteella sokea Reettakin näkee, että metsätalous, jossa korjataan mahdollisimman vähän kuitupuuta, on hiilitaseeltaan parasta. Jatkuvassa kasvatuksessa korjataan lähes yksinomaan tukkipuita, minkä vuoksi sen hiilitase on parempi kuin viime aikoina vallinneen avohakkuu-alaharvennus-metsätalouden hiilitase (kuva 3). Tasaikäisten metsien ensiharvennuksissa ja myöhemmissä alaharvennuksissa korjataan paljon kuiturunkoja, mikä johtaa hiilitaseen heikkenemiseen. Laskelmin on voitu osoittaa (kuva 2), että hiilitase paranisi tuntuvasti, jos ensiharvennuksia ei tehtäisi ajallaan ja jos alaharvennukset korvattaisiin yläharvennuksilla.

image005.png
Kuva 3. Eri metsänkäsittelymenetelmien hiilitase eräällä 150 hehtaarin metsätilalla, kun käytetään suositeltua tasaikäismetsätaloutta, hiilitaseen ja kannattavuuden kannalta optimaalista tasaikäismetsätaloutta tai hiilitaseen ja kannattavuuden kannalta optimaalista jatkuvaa kasvatusta.

Hiilitase paranisi edelleen, jos kuitupuu käytettäisiin energiaksi. Kuusikuitupuun käyttö energiaksi parantaa hiilitasetta 2,5-kertaisesti mänty- ja lehtikuidun energiakäyttöön verrattuna. Yksi kuutiometri energiaksi käytettyä kuusikuitupuutta parantaa hiilitaseetta määrällä, joka on noin 60 % puun sisältämän hiilen määrästä. Tämän päivän päästöhinnoilla energiakäytön ilmastohyöty olisi 6,6 €/m3.

Avohakkuu ja maanmuokkaus nopeuttavat metsämaassa olevan orgaanisen aineen hajoamista ja sitä kautta hiilipäästöjä. Kun opiskelin metsänhoitajaksi Helsingin yliopistossa, minulle kerrottiin, kuinka mainioita eri maanmuokkausmenetelmät ovat nopeuttaessaan hajotustoimintaa ja ravinteiden kiertoa. Kantojen nostolla on sama vaikutus.

Valitettavasti nopeutunut hajotustoiminta merkitsee lisääntyneitä hiilipäästöjä. Toinen valitettava asia on, että ravinteita vapautuu kaikkein eniten vuosina, joina puut tarvitsevat niitä kaikkein vähiten. Lisääntyneistä ravinteista hyötyvät heinät, horsmat ja vadelmat, joiden varjostus hidastaa puun taimien kasvua (kuva 4). Hyvän kasvun ja taimien elossaolon turvaamiseksi viljavan kasvupaikan taimikko pitää ruohota 2-3 kertaa, mistä aiheutuu kustannuksia. Sekä kannattavuuden että hiilitaseen kannalta olisi parempi, jos hajotustoiminta ei olisi vilkasta silloin, kun puuntaimet ovat pieniä.

image007_4.jpeg
Kuva 4. Kirjoittajan omistama istutuskuusikko. Avohakkuun, hakkuutähteiden ja maanmuokkauksen ansiosta ravinteita vapautuu runsaasti horsman kasvuun. Samalla vapautuu hiiltä ilmakehään. Hiilen sitoutuminen istutettuihin kuusiin on äärimmäisen lähellä nollaa.

Nopeakasvuinen taimikko ei ole hiilinielu

Avohakatulla alueella ja taimikoissa on paljon hakkuutähteitä, mukaan lukien hakattujen puiden juuristot. Hakkuutähteet lahoavat, minkä seurauksena ilmakehään vapautuu hiilidioksidia. Vaikka taimet kasvaisivatkin nopeasti, taimikon biomassan kasvu on kuitenkin vaatimatonta varttuneempaan puustoon verrattuna. Biomassan kasvua ja taimikon hiilitasetta voitaisiin parantaa vähentämällä nopeakasvuisten lehtipuiden perkaamista havupuun taimien ympäriltä.

Avohakkuussa korjatuista puista tehdään ainakin osittain lyhytikäisiä tuotteita, joiden sisältämä hiili vapautuu käytön jälkeen ilmakehään, kun tuotteet hylätään ja ne hajoavat. Nuoreen taimikkoon liittyy siis hiilipäästöjä, jotka tapahtuvat taimikon ulkopuolella. Ne on kansainvälisten hiilistandardien mukaan kohdistettava siihen metsikköön, josta puut on korjattu.

image009.png
Kuva 5. Kumulatiivinen hiilitase istutusmännikössä, kun otetaan huomioon hakkuutähteiden hajoaminen ja avohakkuupuista valmistettujen tuotteiden hiilitase (korjuun, kuljetuksen, valmistuksen ja tuotteiden hajoamisen hiilipäästöt sekä puun käytön korvausvaikutukset). Taimikko muuttuu hiilen lähteestä hiilinieluksi noin 20 vuoden iässä, kun käyrä kääntyy selvään nousuun. Kumulatiivinen tase on nollassa vasta 50 vuoden iässä.

Kun lasketaan yhteen puuston, orgaanisen aineen ja tuotteiden hiilitaseet, päädytään kuvan 5 mukaiseen hiilen sitoutumiseen. Avohakatulle alueelle istutettu taimikko on siis pitkään hiilen lähde. Vasta 20 vuoden iässä metsikkö muuttuu selväksi hiilinieluksi (käyrä kääntyy nousuun). Nollataso, jolloin metsikön sitoma hiilimäärä on yhtä suuri kuin metsikön siihenastiset hiilipäästöt, saavutetaan vasta 50 vuoden iässä.

Energiapuun korjuu ei juuri paranna hiilitasetta

Puun energiakäyttö vähentää fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvia päästöjä. Kun kantoja ja juuria käytetään energiaksi, metsämaan hiilivarasto kuitenkin pienenee. Lopputuloksena on, että kantojen ja juurien energiakäytön vaikutus hiilitaseeseen on pyöreä nolla: maan hiilivaraston pienennys syö energiakäytön korvausvaikutukset.  Ajan oloon tilanne paranee, koska maan hiilivaraston pienentyminen ensin hidastuu ja sitten pysähtyy. Täyteen hyötyyn päästään kuitenkin vasta reippaasti yli sadan vuoden päästä. Täyden hyödyn saavuttamiseen kuluu sama aika kuin mikä kuluu kantojen ja juurien täydelliseen hajoamiseen metsässä.

Oksien ja latvojen energiakäyttö on siinä mielessä kantojen käyttöä järkevämpää, että oksat hajoaisivat metsään jätettyinä melko nopeasti, vapauttaen hiilensä ilmakehään. Poltettaessa hiili vapautuu myös nopeasti, mutta fossiilisten polttoaineiden käytön vähenemisen myötä hiilitase kuitenkin paranee. Ongelmana on, että oksien ja neulasten mukana metsästä viedään pois ravinteita, mikä hidastaa kasvua ja hiilen sitoutumista uusiin puusukupolviin. Ravinnetappioita voidaan korvata lannoituksella, mutta toisaalta lannoitteiden valmistus aiheuttaa hiilipäästöjä. Metsään kootut oksakasat ovat toisinaan kuin komposteja, joissa puu lahoaa erittäin nopeasti. Tämä pienentää energiakäytön ilmastohyötyä, koska osa kuiva-aineesta on jo häipynyt taivaan tuuliin ennen kuin oksat pannaan uuniin.

Nuorten metsien energiapuuhakkuut ovat taloudellisesti kannattamattomia. Kannattavaan korjuuseen päästään, kun puiden annetaan kasvaa melko isoiksi ennen kuin ne korjataan.  Vielä kannattavampaa on käyttää energiaksi puuta, joka korjataan pois metsästä tavanomaisten hakkuiden yhteydessä. Lisäkustannuksiltaan halvinta energiapuuta olisivat hakattujen tukkipuiden latvaosat (mukaan lukien kuituosa) ja sahauksen tähteet.

Timo Pukkala

Kommentit

- Timo P.

Tutkimuksissa (esim. Díaz-Yáñez ym., Multifunctional comparison of different management strategies in boreal forests, Forestry 2019, doi: 10.1093/forestry/cpz053) hiilensidonnan ero jatkuvan kasvatuksen hyväksi on ollut noin 25 %, kun tasaikäismetsätaloudessa käytetään alaharvennuksia. Ero pienenee 10 prosenttiin, jos tasaikäismetsätaloudessa käytetään yläharvennuksia. Näissä laskelmissa istutuspuiden jalostushyödyksi on oletettu 5–10 %. Suurempi jalostushyöty parantaisi tasaikäismetsätalouden tulosta. Toisaalta laskelmissa ei ole otettu huomioon, että avohakkuu ja maanmuokkaus melko varmasti lisäävät metsämaan hiilipäästöjä (https://blogs.uef.fi/forest-issues/2020/05/07/havittaako-avohakkuu-hiilt...)

- puuki

Kuinka paljon lisää optimaalinen tasaikäinen kasvatus yläharvennuksineen hiilen sidontaa kiertoaikana , kun jalostetun alkuperän taimien kasvu on 20-25 % parempi kuin luonnontaimien ? Jos sitä verrataan jatkuvan kasvatuksen optimitapaukseen , mikä on lopputulos?

- Suomalainen100

Tässä on syytä pitää mielessä myös tukkipuun rajallinen kysyntä (tällä hetkellä) ja se tosia että sahat ovat meillä ja lähimaissa usein liitetty massateollisuuteen joka ensisijaisesti pyrkii "sopivan hintaiseen" raaka-aineeseen massatehtailleen. Vaihtoehtoista kysyntää on olemattomia määriä.

- Bea

Kiitos hyvästä kirjoituksesta liittyen puun käyttöön energiatehokkaasti. Niin kuin sanoit energianpuun käyttö on hiilitaseen kannalta paljon parempaa kuin massapuu, koska sahatavaran ja energiapuun käyttö vähentää fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuvaa päästöä. Tästä syystä itsekin suosin haketusta ja tuen puuhakkeen käyttöä.

- Timo Pukkala

Lannoitus on kannattavinta kuivahkon kankaan männiköissä ja tuoreen kankaan kuusivaltaisissa metsissä, kun metsikön pohjapinta-ala on 15-18 m2/ha keskiläpimitta 18-20 cm. Lannoitusta ei kannata tehdä aivan heti harvennushakkuun jälkeen vaan esim. parin vuoden päästä. Ei ole väliä sillä, onko kyseessä jaksollisen vai jatkuvan kasvatuksen metsikkö, kunhan lannoituksella saatu lisäkasvu korjataan hakkuussa 6-10 vuoden kuluttua lannoituksesta. Lannoitus voimistaa hiilinielua ja vaikutus on positiivinen, vaikka lannoitteen valmistuksen ja kuljetuksen päästöt otettaisiin huomioon. On kuitenkin hyvä muistaa, että lannoituksella on myös haittavaikutuksia kuten puun laadun huononeminen ja lannoitteiden mahdollinen kulkeutuminen vesistöihin. On laskettu, että realistisella kivennäismaiden typpilannoituksella Suomen metsien vuotuiskasvua voitaisiin lisätä 3 miljoonaa kuutiometriä.

- Ruiles

Voisitteko avata miten asiat muuttuvat, jos metsiä aletaan tehokkaasti lannoittamaan kasvun lisäämiseksi? A) Poimintahakkuissa, B) jaksottaisen kasvatuksen metsissä. C) Onko lannoituksella saatu puun lisäkasvu hiilen sidonnassa kannattavaa/vrt lannoitteiden tuottaminen?

- Timo Pukkala

Kaikki laskelmat osittavat, että Suomen metsien hiilinielu on seuraavat 50 – 150 vuotta sitä parempi, mitä vähemmän metsiä hakataan. Tuoreita, koko Suomen kattavia tuloksia löytyy mm. Suomen ilmastopaneelin selvityksestä: https://www.ilmastopaneeli.fi/wp-content/uploads/2019/02/Mediatilaisuus_... Selvityksessä käytettiin viittä eri laskentamallia (MELA, Monsu, EFISCEN, FORMIT, PREBAS) ja kaikkia VMI-koealoja. Kaikilla laskentamalleilla saatiin tulos, että hiilinielu pienenee suoraviivaisesti, kun hakkuita lisätään. Sama tulos on saatu mm. FORBIO-tutkimushankkeessa, jossa ovat mukana mm. Luke, Syke ja Itä-Suomen yliopisto. Tuloksia on julkaistu mm. seuraavassa tutkimusartikkelissa: Scenario analyses for the effects of harvesting intensity on development of forest resources, timber supply, carbon balance and biodiversity of Finnish forestry. Forest Policy and Economics 80(2017):80-98 Hiiltä saadaan pysyvästi pois ilmakehästä vain, jos metsien ja puutuotteiden hiilivarastoja suurennetaan pysyvästi. Puuston kasvu ei yksinään määrää hiilinielun kokoa. Hyvästä kasvusta ei ole hyötyä, jos metsiä hakataan niin, että hiilivarastot eivät suurene, ja hakattujen puiden hiili päästetään saman tien takaisin ilmakehään. Suurin osa hakattujen puiden hiilestä käytetään nykyisin tuotteisiin, joissa hiili ei pysy varastoituneena kuin vuoden tai pari. Kaiken kukkuraksi näiden tuitteiden valmistamiseen käytetään hyvin paljon energiaa.

- Timo Pukkala

Jatkuvan kasvatuksen parempi hiilitase on osoitettu mm. seuraavassa tutkimuksessa: Forest Policy and Economics 43 (2014) 41–50 Aihepiiristä on tekeillä myös uusia tutkimuksia, jotka osoittavat saman.

- Pentti A K Häkkinen

Puupään 23.3.2019 esittämä kysymys puuston kasvun ikäriippuvuudesta on metsätalousyrittäjien hakkuupäätöksien kannalta elintärkeä. Vastaus ei ollut tyydyttävä. Blogissa 28.8.2017 Timo Pukkala Paljonko voi hakata? on kaksi mielenkiintoista kuvaa (kuvat 1 ja 2). Niiden mukaan metsä kasvaisi 55 vuodessa n 400 m3, keskim puusto kasvuajalla 180 m3/ha ja 100 vuodessa n 580 m3, keskim puusto kasvuajalla 330 m/3. Samoista kuvista voi arvioida, että jos metsä hakattaisiin 55 vuotiaana ja laitettaisiin uudelleen kasvamaan niin puustoon olisi sitoutunut biomassaa arviolta 400 m3 + 320 m3 = 720 m3 100 vuodessa. Keskimääräinen puusto on tällöin edelleen 180 m3 koska puustoa ei hakata tässä tapauksessa 100 vuotiaana. Toisin sanoen 55 vuoden kiertoajalla metsän kasvu olisi 7,2 m3/ha ja 100 vuoden kiertoajalla 5,8 m3/ha. Eli sopivasti valitulla lyhyellä kiertoajalla metsä nielee hiiltä enemmän kuin pitkällä kiertoajalla. Muutenkin tuntuu oudolta, että vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä aletaan ”nielemään” kasvattamalla metsien hiilivarastoa. Kyllä vuosittaiset uusiutumattoman energian hiilipäästöt pitää pystyä nielemään jatkuvalla yhteyttämisen kautta tapahtuvalla prosessilla. Metsien hiilivaraston kasvattaminen voi tulla kyseeseen vasta tämän jälkeen. Kun aletaan vähentämään hiilidioksidin määrää ilmakehässä.

- Hannu Kaisto

Jatkuvassa kasvatuksessa korjataan lähes yksinomaan tukkipuita. Väität, että sen hiilitase on parempi kuin viime aikoina vallinneen avohakkuu-alaharvennus-metsätalouden hiilitase. Ennen metsänhoidon koneellistumista metsistä oli helpointa käydä hevosen kanssa noutamassa vain myyntikelpoiset puut ja jättää loput puista metsään kasvamaan. Hakkuissa metsään jätettiin pienempien puiden kanssa myös suuremmat huonolaatuiset puut. Metsätalous oli luonteeltaan enemmän metsien puuvarojen hyödyntämistä kuin metsänhoitamista. Hallitsemattoman hyödyntämisen seurauksena metsien puuvarannot kääntyivät laskuun metsien tultua epämääräisissä harsintahakkuissa vajaatuottoisiksi. Väittämäsi, hiilitaseen kannalta parempi jatkuvan kasvatuksen malli johtaa metsien muuttumiseen vajaatuottoisiksi, Suomen metsätalouden mittavaan taloudelliseen vahinkoon ja samalla kasvun heikentyessä rajuun hiilen sidonnan vähenemiseen. Jaksollinen kasvatus tuottaa todellista arvometsää, pitää taloudellisen tuoton ja hiilen sidonnan korkealla. On siis kaikkien etu hakata metsää, ottaa sieltä tuottoa ja vauhdittaa hiilen sidontaa.

- Timo Pukkala

Nuo kasvuluvut (4 m3/ha nuoressa metsässä ja 2 m3/ha vanhassa metsässä) sopivat lähinnä kuivan kankaan metsiin. Jos tuon nuoren metsän ikä on 35 vuotta ja tilavuus 100 m3/ha, se on tuottanut vuodessa puuta keskimäärin 2.86 m3/ha. Jos vanhan puuston ikä on 100 vuotta ja tilavuus on 200 m3/ha, ja harvennuksissa on poistettu yhteensä 100 m3/ha, keskimääräinen vuotuinen puuntuotos on ollut 3 m3/ha. Eli 100-vuotias metsä on tuottanut puuta ja sitonut hiiltä enemmän kuin nuori metsä (vuotta ja hehtaaria kohti laskettuna). Vanhassa metsässä on tukkirunkoja, joista voidaan tehdä sahatavaraa. Tukin hiilitase on ylivoimainen kuituun verrattuna. Sahatavaran hiili voidaan pitää poissa ilmakehästä kymmeniä vuosia (joskus jopa satoja vuosia), jos sahatavarasta tehdään pitkäikäisiä puurakenteita. Puurakentaminen tuottaa lisähyötyjä korvausvaikutusten kautta, koska se vähentää ilmastolle haitallisten teräksen ja betonin käyttöä. Metsätalouden ilmastovaikutusten kannalta kasvua tärkeämpää on hiilivarastojen kasvattaminen. Suuresta kasvusta ei ole hyötyä ilmaston kannalta, jos metsiä hakataan niin, että puuston määrä (puuston hiilivarasto) ei lisäänny, ja hakatuista puista tehdään lyhytikäisiä tuotteita, joista hiili vapautuu melkein heti takaisin ilmakehään. Timo P.

- Puupää

Jos vvanha puusto kasvaa 2 m3/ha ja nuori puusto 4 m3/ha niin tavallisen järjen mukaan suurempi kasvumäärä sitoo hiilidioksidia enemmän.

- Timo Pukkala

Tähän ei ole helppoa vastausta. Jos puut kasvavat vielä suhteellisen hyvin 60 ikävuoden jälkeen, 120 vuoden kiertoaika johtanee useimmiten parempaan hiilitaseeseen. Mitä isompia puita hakataan, sitä hitaammin niiden kannot ja juuristot lahoavat hakkuun jälkeen, jolloin hiili pysyy paremmin varastoituneena. Isoissa puissa on suurempi tukin osuus, ja tukista valmistettujen tuotteiden hiilitase on parempi kuin kuitupuusta valmistetuilla tuotteilla.

- Tarja

Jos puun kasvusta puolet on maan alla juuristossa, niin onko hiilitaseen kannalta parempi kasvattaa 120 vuoden aikana kaksi puusukupolvea vai yksi?

- Timo Pukkala

Erilaisten hakkuutähteiden erilainen hajoamisnopeus otetaan huomioon hiilitaselaskelmissa. Sen sijaan kantojen hajoamisen vaikutusta puiden kasvuun ei pystytä ottamaan huomioon, koska siitä ei ole riittävän tarkkaa tutkimustietoa. Timo P.

- Juhana Kallio

Pitäisi tehdä ero kuusen oksien ja muiden hakkuutähteiden suhteen. Kuusenoksan hajoamisaika on luokkaa 10-20 vuotta jos ne eivät ole puintikasoissa. Ei ole välttämättä niin että täysi hiili-hyöty saavutetaan vasta sitten kun kannot ovat hajonneet. Todennäköisesti juuri hajoavat kannot maaperässä edistävät puiden kasvua mikrobi-toiminnan myötä ja koska hajoaminen painottuu puiden myöhempään kehitysvaiheeseen.

- Mikko Nieminen

Kattava, selkeä ja arvokas kokonaiskatsaus. Haastan kaikki oman poliittisen puolueeni Vasemmistoliiton luottamushenkilöt ja palkolliset lukemaan, vaikka toiseenkin kertaan, jos on jo aikaisemmin lukenut. --- Muistakin puolueista saa mielellään osallistua haasteeseen.

- Raili Kautiainen

Kiitos kansanomaisen selkeästä ja kattavasta yhteenvedosta metsän kasvatusmenetelmän ja erilaisten puun käyttötapojen vaikutuksista hiilitaseeseen. Tasarakenteista metsänkasvatusta ainoana kannattavana menetelmänä pitävät ovat yhtenä menetelmän puolustajana vedonneet myös siihen, että uudistaminen tehokkain keinoin tuottaa parhaiten hiiltä sitovaa puustoa. Maaperän hiilivarastosta yleensä tässä yhteydessä vaietaan kokonaan. Olen metsänomistajana ja biologina joutunut aiheesta usein väittelemään. Siksi olen iloinen, että löysin artikkelinne. Sain siitä vahvistusta omien metsien erirakenteiskasvatukselle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *