Milloin kuusenistutus kannattaa?

Istutanko vaiko enkö istuta?

Viljelymetsätalouden kannattavuus lasketaan diskonttaamalla kaikki kiertoajan tulot ja menot kiertoajan alkuun ja laskemalla näin saadut nykyarvot yhteen. Jos nykyarvo on positiivinen vaikkapa neljän prosentin korkokannalla, viljelyn kuvitellaan tuottavan vähintään neljän prosentin tuoton sijoitetuille rahoille. Laskelmissa oletetaan, että viljely onnistuu aina ja että aukko ei tuota mitään, ellei sitä viljellä. Molemmat oletukset ovat vääriä. Sekä viljelty että viljelemätön hakkuuala tuottavat tuloja vaihtelevasti sen mukaan, paljonko luonnontaimia saadaan, miten hoitotoimet onnistuvat, minkä verran tuhoja sattuu esiintymään ja millä hinnalla puuta onnistutaan myymään. Parhaat viljelemättä jätetyt aukot tuottavat enemmän kuin heikoimmat viljelymetsät (kuva 1). Kun aukko istutetaan, saadaan enemmän tuloja kuin jos aukkoa ei istuteta. Ei kuitenkaan ole selvää, onko hakkuutulojen nykyarvon lisäys riittävä kattamaan kustannusten lisäyksen. Suuremmilla korkokannoilla tulojen lisäys on harvoin riittävä.

sieppaa.jpeg
Kuva 1. Sekä viljelty että viljelemätön aukko tuottavat vaihtelevasti hakkuutuloja. Vain hakkuutulon lisäys voidaan lukea viljelyn ansioksi.

Metsänomistaja, joka ei viljele hakattua aluetta, voi sijoittaa säästyneet rahat vaikkapa 5 % tuotolla (googlaa Nordic Forest Fund). Sen lisäksi hän saa kaiken sen, minkä metsä tuottaa istuttamatta. Viljelysijoituksen on tuotettava enemmän kuin nämä kaksi yhteensä, jotta se olisi metsänomistajalle kannattavampi vaihtoehto. Otetaan esimerkki. Viljavalla kasvupaikalla istutus taimikonhoitotöineen ja maanmuokkauksineen maksaa 2000 €/ha. Viljelymetsän kiertoaika on 45 vuotta, ja pääoman tuottovaatimus on 5 %. Viljelyinvestointi (2000 €/ha) kasvaisi vaihtoehtoisessa sijoituskohteessa 45 vuodessa loppuarvoon 18000 €/ha. Jos kuutiometrin arvo on 35 €, 45 vuoden päästä on hakattava 449 m3/ha, jotta saadaan 18000 €/ha. Tämä vastaa keskimääräistä vuotuista kasvua 11.4 m3/ha, mikä on vielä juuri ja juuri mahdollista parhaiden kasvupaikkojen istutuskuusikoissa. Jos kuitenkin luonnon kylvämä metsikkö tuottaisi 6 m3/ha vuodessa, viljelymetsän olisi tuotettava 11.4+6 = 17.4 m3/ha vuodessa, jotta viljely olisi metsänomistajan kannalta viisaampi päätös kuin viljelemättä jättäminen. Tällainen tuotos ei enää taida olla mahdollista.

image002_1.jpeg
Kuva 2. Itsestään syntynyt metsä on usein erinomainen.

Useat metsänviljelyn koekentät osoittavat, että avonainen metsämaa taimettuu Suomessa itsestäänkin. Viljelyllä saavutetaan ainoastaan aikavoittoja, tosin aina ei niitäkään. Lisäksi metsään saadaan haluttua puulajia, joka on useimmiten kuusi. Jotta kuuset kasvaisivat joutuisasti, niiden ympäriltä raivataan tuhatmäärin luonnon kylvämiä rauduskoivuja, vaikka rauduskoivukin olisi kasvupaikalle sopiva puulaji. Jotkut metsänomistajat ovatkin ymmärtäneen istuttamisen osittaisen turhuuden ja istuttavat ainoastaan 1000 tainta hehtaarille siltä varalta, että luonnontaimia ei tulekaan joka paikkaan. Metsänomistajan kannaltahan ongelma on, että istutushetkellä ei voi varmasti tietää, kuinka hyvän taimikon luonto kylväisi.

Viljelymetsätaloutta on puolusteltu mm. sanomalla, että jalostetut istutuskuuset kasvavat selvästi paremmin kuin kasvumallit ennustavat, minkä vuoksi taloudelliset laskelmat aliarvioivat viljelymetsätalouden kannattavuutta. Kasvun aliarvio on tosiasia, koska mallit perustuvat vanhoihin aineistoihin, joissa nuoret kuuset ovat olleet etupäässä luontaisesti syntyneitä ja kovassa kilpailussa kasvaneita. Toisaalta myös viljelymetsätalouden kustannukset ovat nykyisin selvästi suuremmat kuin useimmissa taloudellisissa laskelmissa on oletettu. Lehtomaisen kankaan kuusikossa on maanmuokkauksen, istutuksen, varhaisperkauksen, ja taimikon harvennuksen lisäksi tehtävä vielä pari ruohousta, jotta kuusentaimien elossaolo ja kasvuunlähtö olisi taattu. Kokonaiskustannukset voivat hyvinkin olla reippaasti yli 2000 €/ha. Kun sekä kasvu että kustannukset korjataan nykytasolle, saadaan seuraavia optimointituloksia (OMT-kuusikko, harvennukset alaharvennuksia, kiertoajan kuluessa 2 harvennusta, suurin sallittu harvennusvoimakkuus 35 % pohjapinta-alasta):

Korko 2 %Korko 3 %Korko 4 %Korko 5 %
VanhaUusiVanhaUusiVanhaUusiVanhaUusi
Nykyarvo, €/ha25444240227846-588-514-1000-1205
Kiertoaika, v8476696760605853
Puuntuotos, m3/ha vuodessa7.110.16.29.15.18.34.67.8
Vanha = korjaamattomat kasvumallit, viime aikoina tutkimuksissa käytetty kustannustasoUusi =kasvu kerrottu 1.3:lla, kustannukset päivitetty nykytasolle

Korkokanta, jolla nykyarvo painuu negatiiviseksi, ei siis ole suurentunut eli viljelyinvestoinnin kannattavuus ei ole parantunut. Kasvu on kyllä parantunut tuntuvasti.

aovoala.jpeg
Kuva 3. Tätäkään avoalaa ei tarvitsisi muokata eikä istuttaa.

Kuusen kasvatus on riskibisnestä

Kuusikuitupuun hinta on ollut laskusuunnassa muihin puutavaralajeihin nähden (kuva 4). Puun muuttuva käyttö ja kuusikuitupuun ylitarjonta jatkanevat samaa trendiä. Nykyisin nimellä kuitupuu tunnettua puuavaralajia käytetään tulevaisuudessa moniin erilaisiin tarkoituksiin, mukaan lukien energian tuotanto ja petrokemian tuotteet. Lähes kaikissa tuotteissa tilavuutta parempi hinnoitteluperuste on kuiva-aineen määrä, joka esimerkiksi koivupuussa on 40 % suurempi kuin nopeakasvuisessa kuusessa (kuva 5). Eräässä saunaillassa rutinoitunut konekuski tuli maininneeksi, että nopeakasvuista kuusta tulee käsitellä hellävaraisesti, ettei se rutistu hakkuukoneen kourassa. Tulevaisuuden liukosellussa, synteettisessä kuidussa, puuhiilessä tai pyrolyysituotteissa ei ole niin väliä, mistä puulajista tuote valmistetaan. Esimerkiksi Uimaharjun liukosellu, josta valmistetaan mekkoja, tehdään lehtipuusta. On siis mahdollista, että koivukuitupuun hinta asettuu tulevaisuudessa selvästi korkeammalle tasolle kuin kuusikuitupuun kuutiohinta.

image005_0.gif
Kuva 4. Eri puutavaralajien hintakehitys (vuoden 2010 loppu = 100) Metsäntutkimuslaitoksen mukaan. Huomaa kuusikuitupuun hintakehitys.

Suomen puulajeista kuusi on herkin erilaisille tuhoille. Ilmaston lämpenemisen myötä kuusenjuurikääpä leviää kohti pohjoista. Lisääntyvät kuivuusjaksot rassaavat eniten kuusta. Kuivuudesta kärsivät kuuset ovat alttiita kirjanpainajille, varsinkin jos ne kasvavat avohakkuualan laidalla, jossa tuuli heikentää niitä kuusia, jotka eivät kaadu tai katkeile. Ilmastonmuutoksen myötä lyhenevä routajakso lisää tuulenkaatojen määrää. Kuusia lakoaa, jos talven kovat tuulet osuvat avohakkuualan reunaan, kun maa on sula ja märkä. Uusin huomiota saanut tauti on mustakoro, joka parhaillaan tuhoaa istutuskuusikoita Pohjois-Savossa. Olisikohan seuraava tulokas Siperian mäntykehrääjä, joka nimestään huolimatta on kuusen tuholainen. Kehrääjä leviää parhaillaan Venäjällä länttä ja Suomen rajaa kohti.

image006_3.gif
Kuva 5. Kuusessa on vähän kuiva-ainetta koivuun verrattuna.

Tutkimusten mukaan viljelypuu on huonolaatuisempaa kuin luontaisesti syntyneen metsikön puu. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan (www.metla.fi/uutiskirje/puu/2013-03/viljeltyjen-luontaisesti-jne.pdf) tämä pätee myös kuuseen (kuva 6).  Tätä tietoa vasten onkin mielenkiintoista lukea huolestuneita kirjoituksia kuusen laadusta jatkuvassa kasvatuksessa. Rungon sisäosat muka halkeilevat suuren tiheysvaihtelun takia tai rungon alaosassa on liikaa oksia. Hauska sattuma on, että näistä seikoista on huolestuttu juuri nyt, kun jatkuvan kasvatuksen uhka on ruvennut leijumaan valtakunnan metsien yllä. Suomessahan on vuosikymmeniä hakattu etupäässä kuusikoita, jotka ovat kasvaneet nuoruusvaiheensa alikasvoksina. Nytkö vasta näihin kuusiin on yht’äkkiä ilmaantunut laatuvikoja?

image007_0.gif
Kuva 6. Keskimääräinen tukkivähennys läpimittaluokassa 26–30 cm. Tukkivähennys on osuus, joka laskennallisesta tukkitilavuudesta joudutaan tekemään kuitupuuksi puun huonon laadun takia. Lähde: Metsäntutkimuslaitos ww.metla.fi/uutiskirje/puu/2013-03/viljeltyjen-luontaisesti-jne.pdf

Eikö luontoarvoilla ja ihmisten mielipiteillä ole väliä?

Avohakkuu maanmuokkauksineen turmelee maiseman, mustikan varvuston ja tutut ulkoilureitit vuosikymmeniksi, lisää hiilipäästöjä ja johtaa monimuotoisuuden vähenemiseen ja ravinteiden huuhtoutumiseen. Tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista vastustaa avohakkuita ja viljelymetsätaloutta. Metsätalous, joka ei vastaa kansalaisten käsityksiä hyvästä metsän hoidosta ja joka johtaa monimuotoisuuden vähenemiseen, on epäeettistä ja lyhytnäköistä luonnonvarojen hyödyntämistä tulevien sukupolvien kustannuksella. Useimmissa sivistysmaissa pyritäänkin ponnekkaasti eroon avohakkuista ja istutusmetsistä. Suomi on tässä asiassa näköjään pudonnut kehityksen kelkasta. Eikö Suomen pitäisi olla metsätalouden kärkimaa eikä mikään takapajula?

Kuusen hiilijalanjälki on Suomen puulajeista huonoin. Tämä johtuu siitä, että merkittävä osa kuusipuusta päätyy vieläkin mekaaniseen massateollisuuteen, joka kuluttaa erittäin paljon energiaa. Männystä ja koivusta tehdään kemiallista massaa, jonka energiankulutus on pieni. Tämän lisäksi puolet sellupuun kuiva-aineesta päätyy energian tuotantoon. Jos siis haluat pienentää hiilijalanjälkeäsi, älä valitse kuusta, jos tarjolla on muita vaihtoehtoa.

Milloin avohakkuu ja kuusen istutus on hyvä käsittely?

No silloin kun:

  • Pääoman tuottovaatimus on alhainen
  • Kasvupaikka on viljava ja etelässä
  • Vertailukohta asetetaan väärin
  • Riskejä ei oteta huomioon
  • Rumuutta ei katsota haitaksi
  • Riistasta, mustikoista ja sienistä ei ole niin väliä
  • Luontoarvoja ei oteta huomioon
  • Hiilitasetta ei oteta huomioon

Jos kaikki nämä ehdot täyttyvät, ole hyvä ja istuta kuusta.

Timo Pukkala

PS: Minullakin on pari istutuskuusikkoa. Sain ne kylkiäisinä, kun ostin metsää. Eivät ne kauniita ole, mutta niiden hoito on mukavaa liikuntaa raikkaassa ulkoilmassa. Tänä syksynä kaiveltiin vaimon kanssa kuuset esille horsmikosta ja vatukosta. Säästettiin paljon rahaa, kun ei tarvinnut teettää työtä ulkopuolisilla.

image008_2.jpeg
Kuva 7. Kirjoittajan omistama istutuskuusi. Se ei tänä vuonna ole parhaimmillaan hallavaurioiden vuoksi. Onneksi ympärillä on runsaasti hyvälaatuisia rauduskoivun taimia.

Kommentit

- Perttu Holmström

Metsänhoidon yksi tympeimmistä toimista on tuo taimien heinäys. Kyllä kokemukseni mukaan, -jos käsissäsi on tuore hakkuuaukko rehevällä, kosteahkolla maalla Keski-Suomessa, pitää istutus tehdä heti. -ja mahdollisimman isoilla taimilla vielä. Muutamassa vuodessa nimittäin tilanne on painajaismainen,-miehenkorkuinen vatukko, johon kyllä luontaista taimettumista saa odottaa todella kauan. Ajoissa istuttamalla taimet ehtivät saada edes vähän etumatkaa ennen tätä vaihetta. Tätä kulua jos suree, tulee istutus ja myöhempi taimikonraivaus ottaa huomioon jo puuta myydessään alentavana, mutta 'pakollisena kuluna.' Se että oliko ylipäänsä aukko oikea ratkaisu onkin se big question. Hyvä taimikonhoito joka tapauksessa on aukoissa pakollinen, jos/kun aukkohakkuuseen on menty.

- pekka

On aivan sama mitä puuta taimikko kasvaa, rehevät kasvupaikat vanhat pellot ovat vaikeita koska ne vatukoituu ja heinittyy nopeasti, Itse olen jo vuosia ihmetellyt miksi kalliit mätästykset ja istutukset tehdään ensin, sitten risusavotoidaan harvaksi,ensiharvennuksessa 6 -8 euroa kiinnolta kantorahatuloa? aivan kaäsittämätöntä omaisuuden ryöstöä, pystykaupalla myyn ainoastaan tukkivaltaiset päätehakkuut jos tukkiprosentti saavuttaa tietyn tason, näissäkin kohteissa kaikki risut karheelle ja omalla kalustolla läjälle.

- Scientist

Mikä on tilanne Ruotsissa ? Muistaakseni joku sikäläinen asiantuntija laski, ettei jatkuva kasvatus kannata. Siellä kuitekin näytetään jätettävän Suomea enemmän säästöpuita (oma arvio automatkan perusteella). Miksi ei tehtäisi entiseen malliin siemenpuu hakkuita, kyllä metsä uudistui ennen niinkin.

- Pete

Heinäkuussa hakattiin useampi hehtaari yli 100v kuusikkoa aukoksi. Sekapuuna oli mäntyä joista saatiin järeitä pylväitäkin kohtuullinen määrä. Suurin kuusi oli tasan 5mottia. Entiset miehet ovat käyneet poimintahakkuulla ehkä 30 vuotta sitten. Puusto oli melko harvaa, noin 400kpl/ha, siis valtapuusto. Alla oli runsaasti alikasvoskuusia. Pienet kuuset puuttuivat, mutta 3-4m pituudesta pieniin tukkipuihin kokoa oli paljon... mänty ei tietenkään ollut uudistunut lainkaan, vain pellon reunassa oli kuitukokoisia mäntyjä. Hakkuupäätökseen johti kirjanpainaja joka jo 4v sitten teki reilun 2ha aukon. Kaikki kuuset kuolivat siltä alueelta. Syynä tuhoon oli pienet tuulenkaadot kuvion keskellä, yli-ikäisyys, maalaji ja kuivat kesät. Maalaji on hyvin savensekainen tai oikeastaan savea, varsinainen kunttakerros puuttuu käytännössä kokonaan. Ohuen sammalkerroksen alla on heti savi. OMTn opaskasveja löytyy reippaasti, mutta OMTn karumpaa laitaa tämä minusta on. Vallitsevan opin mukaan tämä istutetaan kuuselle. Kirjanpainajasta en oikeastaan ole huolissani, kuusen kasvu savipohjalla epäilyttää enemmän. Naapurikuvioilla on istutettua männikköä samanlaisella pohjalla, istutuskoivun ja kuusen lisäksi. Mänty kasvaa aivan eri tahtiin ja laatu on kohtuullista, puut ovat suoria vaikka huippulaatua tai edes keskimääräistä tuskin tulee. Viljelyn tuotto on männyllä kuitenkin paras, sen näkee jo nyt. Kuusi on metri tolkulla perässä ja koivulla ei savimaalla tukkia kannata paljon toivoa. Pitkä pohjustus, mutta kuusettuminen on asia joka minua jatkuvassa kasvatuksessa epäilyttää. Ainakin näillä maalajeilla. Hienojakoista maalajia on paljon ja ne vaihettuvat lopulta kallioiksi. Kuusi hiipii näille kallioillekin ja "ohut savisille" pohjille, mutta niillä sillä ei ole kovin hyvä tulevaisuus. Männyn luontaista uudistumista ei käytännössä täällä näe, kuitenkin mänty olisi vähintäänkin hyvä sekapuu lähes joka paikassa. Minkälaisena ongelmana näet kuusettumisen ja millä kriteereillä sitä kannattaa arvioida? Kyseinen aukko uudistetaan todennäköisesti muokkaamalla se jatkuvatoimisella mätästäjällä. Istutustiheys 2500kpl/ha, puolet mäntyä ja puolet kuusta. Laitetaan aina 10kpl kutakin ja katsotaan sitten mitä puuta harvennuksessa poistetaan...

- Timo Pukkala

Hei Petri Siinäpä visaisia kysymyksiä. Jos männyn kasvupaikkojen uudistaminen männylle ei onnistu suojuspuuhakkuulla, äestys ja kylvö on kilpailukykyinen vaihtoehto. Siemen- ja suojuspuitahan voi jättää kasvamaan siitä huolimatta, että alue kylvetään. Yksi vaihtoehto niihin kohtiin, joissa on paljon haapaa, on antaa sen kasvaa, kunnes haavikon voi myydä energia- ja kuitupuuna. Pitkällinen ankara taistelu luontoa vastaan tulee nimittäin kalliiksi. Jos haapojen seassa on koivua, metsikössä voi tehdä kevyttä reikäperkausta koivun hyväksi. Jos maannouseman saastuttamalla viljavalla kasvupaikalla on lehtipuun seassa alikasvoskuusta, en lähtisi jouduttamaan kuusen kasvua lehtipuun raivauksella. Riittävän pitkä lehtipuuvaihe puhdistaa maan maannousemapesäkkeistä. Mitä nopeammin kuuset kasvavat sitä nopeammin niiden juuret yltävät kohtiin, joissa on vielä jäljellä maannousemaa. Saastuneessa metsikössä on eduksi, että jokaisen kuusen ympärillä on lehtipuita, mikä vähentää kuusten välisiä juuriyhteyksiä ja sitä kautta maannouseman leviämistä puusta toiseen.

- Petri

Mielenkiintoinen kirjoitus ja antaa ajattelemisen aihetta. Omat ja sukulaisten metsät sijaitsevat pääosin Etelä-Suomessa ja vielä on paljon pystyssä "entisten miesten" edellisen kerran käsittelemiä metsiä. Niitä on korjattua hevosella ja myöhemmin traktorivinssillä. Kuusivaltaisia ja iäkkäitä metsiä. Erirakenteisuutta on tullut vuosikymmenten mittaan ja varmaan olisi pitänyt poimintahakkuita tehdä jo paljon aikaisemmin. Parhaat metsät ovat kuitenkin niitä harvoja jotka entiset miehet hakkasivat aukoksi ja istuttivat. Niissä ei ole paljon juurikääpää ja ne tuntuvat kestävän tuhoja (tuuli ja kirjanpainaja) paljon paremmin ja haapa on pidetty kurissa. Nyt haapaa pitää kurissa myös hirvi. Maastot ovat hyvin vaihtelevia. On paljon kallioisia mäkien harjoja ja hyvin reheviä laaksoja. Selkeitä männyn kasvupaikkoja on paljon (kuivuvat kesällä), mutta niille on pesiytynyt sankka alikasvoskuusikko. Entiset miehet ovat tehneet poimintaa jossa mäntytukkiaihiot on jätetty pystyyn, mutta luontainen taimiaines on hieskoivua, varsinkin kuusta ja valitettavasti haapaa. Mitä näille voi muuta tehdä kuin hakata alikasvoksen kuituna ja laihan tukkina pois? Mäntyjä täytyy jättää jo maisema syistä, mutta eivät ne uutta metsää kylväneet edelliselläkään kerralla. Äestys ja kylvö männyllä taitaa olla ainoa vaihtoehto? Koivu ei tukin mittoihin näillä kasvupaikoilla kasva ja se on syytä haavan ohella pitää matalana, jotta männyt kasvaisivat mahdollisimman nopeasti ohi hirvituhoriskin. Ylipäätään haapaa on aivan liikaa ja väitän, että se pilaa käytännössä mahdollisuuden luontaisen koivikon kasvatukselle. Haapa lähtee niin nopeasti nousuun, että sitä täytyy pitää kurissa raivaamalla, mutta onhan siihen fiksumpiakin konsteja. Hyvinkin 20ha löytyy vajaa 20v sitten hakattua mt +/- kuviota joka äestettiin ja toivottiin uudistymista männylle. Nyt niissä on lähes läpitunkematon haavikko/lepikko/hieskoivikko. Motteja lähtee paljon, mutta kantohinta on heikko tekee sen sitten harvennuksena tai päätehakkuuna. Ehkä niille kuvioille saisi jonkinlaisen aukkoiden koivikkoaihion harventamalla. Vesakko sinne alle kuitenkin nousee ja se on entistä sakeampi. Toinen ongelma on kuusi. Kirjoituksessasi moitit voimakkaasti kuusen kasvattamisen järkevyyttä, mutta juuri sitä karuille (kuuselle liian karuille) kuvioille nimenomaan ajan kanssa nousee. Rehevillekin kuvioille niitä ilmaantuu 10-20v kuluessa hirvien syömän haavikon alle. Juurikääpä niissä taitaa vaan olla jo valmiiksi. Helppoja ja joka tilanteeseen sopivia ratkaisuja ei aina ole.

- Timo

Tulos riippuu siitä, onko metsikössä kuitupuustoa. Jos siinä on lähellä tukkimittaa olevaa hyväkuntoista kuitupuustoa kantoarvolla mitaten noin 1000 €/ha, se tuottaa jo 10-15 vuoden päästä hyvän hakkuutulon (puuston arvo yli nelinkertaustuu 10 vuodessa!). Sen jälkeen yläharvennuksia voidaan tehdä 15 vuoden välein. Avohakkuussa saat noin 2500 €/ha enemmän (jätetyn puuston arvo plus tukista saatu lisähinta) ja kuluja on 720 € (muokkaus 400 € +taimet 320 €). Jos ensiharvennus tehdään vuonna 30 (tulo 1000 €/ha), toinen harvennus v 50 (3000 €/ha) ja päätehakuu v 65 (15000 €/ha) ja seuraava vljely maksaa jo normaalisti, yläharvennus on kannattavampi. Jos joudut maksamaan istutuksesta ja tamikonhoidosta ja avohakkuupuusta maksetaan vain 5 €/m3 enemmän, yläharvennus on kirkkaasti kannattavampi. Jos taas metsikössä ei ole hyväkuntoista kuitupuustoa, vaaka kääntyy avohakkuun ja viljeyn puolelle. Näissä laskelmissa oletetaan automaattisesti, että metsästä saadut rahat sijoitetaan sillä korkokannalla, jota laskemissa käytetään.

- AR

Minulla on 60-vuotias kuusikko. Täällä maksetaan harvennustukista 10e vähemmän kuin päätehakkuutukista. Ajattelin tehdä itse istutuksen ja raivaukset. Maanmuokkaus maksaa 400e/ha ja kuusentaimet 0,2ha ja ajattelin istuttaa niitä 1600. Kuluja minulle tulisi 500e verovähennyksen jälkeen ja lisäksi saan 2 kemeratuet. Päätehakkuutulot laittaisin metsäyhtiön tilille 5,5% korolla. Vai kannattaako minun tehdä yläharvennus?

- Timo

Taimien kasvuunlähtö hidastuu varsinkin silloin, kun päällyspuusto on kuusta ja sitä on runsaasti. Mäntyjen, lehtipuiden ja sekametsän alla kuuset kasvavat hyvin. Tuottojen vertailu muuttuu siten, että taimista saadaan tuloja myöhemmin kuin istutusmetsässä, mutta jäljelle jätetty puusto taas tuottaa tuloja nopeasti. Jos puuston arvo on 3000 €/ha, siinä on joukossa myös tukkirunkoja, ja ensimmäiseen hakkuuseen päästään viimeistään 10 vuoden päästä. Jos jätät kuitupuustoa 1500 €/ha, tulon menetys on sama kuin viljelykustannus eli et menetä mitään avohakkuuseen, muokkaukseen, istutukseen ja taimikonhoitoon verrattuna. Jäljelle jätetyn puuston arvo kuitenkin nelinkertaistuu seuraavan 10 vuoden aikana (tilavuus kaksinkertaistuu ja kuutiuometrin arvo kaksinkertaistuu). Arvokasvu on aivan eri luokkaa kuin istutustaimikossa samana aikana.

- puumies

Hyvä kirjoitus. Joskus on pakko istuttaakin, jos ei vain luontaisia taimia ilmaannu ehkä maaperän huonon taimettumiskyvyn takia, kun on avohakattu ja viljava maaperä. Samaa mieltä olen, että minimi määrä niitä ku-taimia silloin, koska kuitupuuaihioita ei kannata istuttaa koskaan. Tässä pieni kysymysmerkki tulee mieleen siitä, miten tuottojen vertailuun vaikuttaa erirakenteisen metsän pystypuuston arvo , kun kaiketi sekin pitää laskea. Jos alkupuusto on erirakenteisessa arvokasta, vaikka 3000 € /ha, miten muuttuu vertailutulos istutusmetsään ? Jos taas erirakenteisen lähtöpuusto on kuitupuukokoista (arvo ~ 1500 €) , niin hidastuuko uusien taimien alkuunlähtö siemennyksen viivästymisen takia ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *