Suomen metsissä on vähän puuta

Suomalaista metsäkeskustelua käydään paljon mielikuvilla, jotka antavat asioista harhaanjohtavan kuvan. Varsin usein esimerkiksi viestitetään, että ”Suomen metsissä on puuta enemmän kuin koskaan”, ja tällä perusteella ehdotetaan, että hakkuita tulisi lisätä.

Suomen metsissä on puuta noin 2300 miljoonaa kuutiometriä noin 23 miljoonalla hehtaarilla, ts. 100 m3/ha. Puuston keskitilavuus on tätä luokkaa esim. silloin, kun kolmannes pinta-alasta on taimikkoa, toinen kolmannes nuorta harvennusmetsää ja loput varttunutta harvennusmetsää. Samaan keskitilavuuteen päästään, kun puolet pinta-alasta on taimikkoa ja toinen puoli varttunutta harvennusmetsää eikä uudistuskypsää metsää ole lainkaan.

Suomen metsäpeitteen rakennetta voi tarkastella näppärästi esim. sovelluksilla Google Earth ja Kansalaisen Karttapaikka. Ilma- ja satelliittikuvista näkyy, että taimikoita ja aukkoja on paljon, kun taas runsaspuustoiset metsät ovat monin paikoin enää vähäisiä saarekkeita (kuva 1). Myös metsätilastot vahvistavat asian. Etelä- ja Keski-Suomessa taimikoiden ja nuorenpuoleisten metsien osuus on 2/3 metsämaan pinta-alasta. Taimikoiden osuus on nelinkertaistunut 1950-luvulta sekä Etelä- että Pohjois-Suomessa. Pohjois-Suomessa varttuneiden metsien osuus on pienentynyt jyrkästi.

1_0-1024x568.png
Kuva 1. Suomen metsät ovat voimakkaasti (avo)hakattuja. Tällä alueella ei ole yhtään runsaspuustoista metsikköä.

Suomen metsät ovat siis vähäpuustoisia ja voimakkaasti hakattuja. Runsaspuustoisessa metsikössä tilavuus on vähintään 300 m3/ha, ja todella runsaspuustoisessa 500-600 m3/ha (kuva 2). Tilavuuteen 500 m3/ha päästään esim. silloin, kun puuston pohjapinta-ala on 43 m2/ha ja keskipituus 26 m, mikä on vielä peruskauraa Etelä- ja Keski-Suomen hyvillä kasvupaikoilla. Vaikka puuta on metsissämme enemmän kuin koskaan, sitä on silti vähän. Suomen metsiin mahtuisi puuta ainakin kolminkertaisesti nykytilanteeseen verrattuna.

2_0-1024x576.jpeg
Kuva 2. Runsaspuustoinen metsikkö näyttää tältä. Tässä metsikössä on puuta 600 m3/ha.

Koko kasvua ei voi hakata

Hakkuiden lisäämistä perustellaan myös sillä, että nykyinen hakkuukertymä on pienempi kuin metsien vuotuinen kasvu, 105 milj. m3. Kestävä runkopuun hakkuukertymä on kuitenkin huomattavasti puuston vuotuista tilavuuskasvua pienempi. Kasvusta pitää vähentää mm. suojellut metsät ja luonnonpoistuma. Lähes 6 milj. m3 kasvusta menetetään luonnonpoistumana. Hakkuiden piirissä olevissa metsissä tilavuuden nettokasvu (kasvu – luonnonpoistuma) onkin vain 86 milj. m3 (Heinonen ym. 2017). Metsätilastollisen vuosikirjan (2014) mukaan suurin kestävä hakkuukertymä on tätäkin pienempi, vain 73 milj. m3. Täsmälleen samaan lukuun päädyttiin tuoreessa FORBIO-hankkeen tutkimuksessa (Heinonen ym. 2017). Nämä ovat selvästi pienempiä lukuja kuin ne hakkuumäärät, joita metsäalan lehdissä on viime aikoina esitetty. Kestävään 80 milj. m3 hakkuuseen tarvitaan jo avuksi sekä ilmastonmuutosta että apulantaa.

Kasvu ei osoita järkevää hakkuumäärää

Metsäsuunnittelun piirissä on jo muutama vuosisata ymmärretty, että puuntuotannollisesti järkevä hakkuumäärä riippuu kasvun lisäksi metsien rakenteesta: jos metsät ovat nuoria ja vähäpuustoisia, on hakattava kasvua vähemmän. Jos taas metsät ovat vanhoja ja tiheitä, hakkuumäärä voi olla jonkin aikaa suurempi kuin metsien kasvu.

Koska Suomen metsät ovat tällä hetkellä nuoria ja harvoja, puuntuotannollisesti järkevä hakkuumäärä on vielä useiden vuosikymmenten ajan pienempi kuin metsien tämänhetkinen kasvu. Sen lisäksi, että hakkuiden lisääminen nyt on huono ratkaisu metsien hiilensidonnan, virkistyskäytön ja monimuotoisuuden kannalta, se on myös puuntuotannollisesti huono ratkaisu.

Tuoreiden laskelmien mukaan seuraavan 100 vuoden puuntuotos (hakkuukertymä + tilavuuden lisäys) maksimoituu, jos vuotuinen hakkuukertymä on koko sadan vuoden ajan noin 60 milj. m3. Hakkuiden lisääminen yli 75 milj. m3 hidastaa metsien tilavuuskehitystä niin voimakkaasti, että puuntuotos pienenee, vaikka joka vuosi hakataankin 15 milj. m3 enemmän.

Hakkuiden lisääminen Suomen nuorissa nykymetsissä on itse asiassa tehokas keino pienentää kasvua ja vähentää teollisuuden puunsaantia pitkällä aikavälillä. Tämä siksi, että Suomen metsien tilavuus on selvästi pienempi kuin se tilavuus, joka maksimoi kasvun ja vuotuisen puuntuotoksen.

Valtakunnalliset tulokset ja päätelmät pitävät paikkansa myös yksittäisillä metsätiloilla. Kuvassa 3 on laskettu 30 vuoden hakkuukertymän lisäämisen vaikutus 30-vuotiskauden puuntuotantoon neljällä suurella metsätilalla. Kaikilla esimerkkitiloilla, myös runsaspuustoisimmalla (keskitilavuus 188 m3/ha), hakkuut pienentävät puuntuotosta: mitä enemmän hakataan seuraavan 30 vuoden aikana, sitä pienempi on 30-vuotiskauden puuntuotos (joka siis sisältää hakkuukertymän ja kasvavan puuston tilavuuden muutoksen). Puuston määrä Suomen metsissä ei todellakaan ole käymässä niin suureksi, ettei puilla olisi tilaa kasvaa.

Kasvatusmenetelmällä on väliä

Jokainen hakkuu pienentää metsikön tilavuuskasvua ainakin vähäksi aikaa, kun kasvavia puita poistetaan. Nuoren metsän harvennuksessa kasvun pienentymien on kuitenkin lyhytaikaista. Yleensäkin harvennuksen vaikutus tilavuuden nettokasvuun on pieni ja lyhytaikainen, jos jäävä puusto ei ole liian varttunutta. Avohakkuun aiheuttama notkahdus on pidempiaikainen, sillä hakatun metsikön tilalle istutetun taimikon tilavuuskasvu on pitkän aikaa pienempi kuin hakkaamatta jätetyn metsikön kasvu. Mitä pohjoisemmas mennään, sitä pidempiaikainen on avohakkuusta johtuva alenema puuntuotannossa (kuva 4).

Hakkuiden lisääminen nykyisissä metsissä ja pitäytymien nykyisissä hakkuutavoissa johtaa siihen, että metsiköitä avohakataan yhä nuorempina. Mitä nuorempia metsiköitä avohakataan, sitä huonompi ratkaisu avohakkuu on puuntuotannollisesti kasvatushakkuuseen verrattuna. Hakkuiden lisäämisestä johtuvaa haittaa puuntuotannolle ja monille muille ekosysteemipalveluille (kuvat 5 ja 6) voitaisiinkin pienentää tekemällä avohakkuiden sijasta kasvatushakkuita ja korvaamalla alaharvennukset erirakenteisuutta ylläpitävillä yläharvennuksilla. Kuvan 3 käyristä näkyy, että hakkuiden lisäyksen puuntuotantoa pienentävä vaikutus olisi selvästi pienempi, jos nykyisen alaharvennus-avohakkuumetsätalouden sijasta siirryttäisiin peitteiseen metsänkasvatukseen, jossa tehdään pelkästään yläharvennuksia. Joutavasta alikasvoksen raivauksesta luopuminen parantaisi mahdollisuuksia ylläpitää jatkuvaa metsäpeittoa.

3_0-1024x794.jpeg
Kuva 3. Hakkuukertymän ja puuntuotoksen (tilavuuden muutos plus hakkuukertymä) välinen riippuvuus neljällä esimerkkitilalla tasaikäismetsätaloudessa ja jatkuvassa kasvatuksessa. Sekä puuntuotos että hakkuukertymä on ilmoitettu kuutiometreinä hehtaaria ja vuotta kohden.

7-1024x576.jpeg
Kuva 4. Avohakattu ja istutettu metsikkö Kuusamossa. Seitsemän vuotta istutuksen jälkeen (kuva) puusto on keskimäärin alle metrin mittaista, ja 20 vuoden iällä pituus on korkeintaan 5 m. Puuntuotanto on nollassa 20–30 vuoden ajan avohakkuun jälkeen.

8_0-1024x576.jpeg
Kuva 5. Toisenlaista uudistamista Kuusamossa. Alueelta on hakattu kaikki tukkipuut ja isoimmat kuitupuut. Hakkuutulo on lähes sama kuin avohakkuussa, mutta uudistamiskuluilta on vältytty. Puuntuotanto notkahtaa selvästi vähemmän kuin avohakkuussa, ja haitta ulkoilulle on pieni.

Vippaskonstit vievät vikaan

Koska nykymetsien nykyinen kasvu ei mahdollista 80 milj. m3 ja sitä suurempia hakkuita, ratkaisuksi on esitetty kasvun lisäämistä jalostuksen, kunnostusojituksen ja lannoituksen avulla. Realististen arvioiden mukaan vuotuista kasvua voidaan lisätä näillä keinoilla 3-5 milj. m3, mikä mahdollistaisi lähes 80 milj. m3 kestävät vuotuiset hakkuut.

Osa menetelmistä, lähinnä jalostus, vaikuttaa kasvuun pitkällä viiveellä. Jos nyt ruvetaan istuttamaan paremmin kasvavia kuusia, tilavuuskasvu lisääntyy merkittävästi vasta 40–50 vuoden päästä. Tuolloin kuusikuitupuuta käyttävä mekaaninen metsänjalostus on luultavasti loppunut Suomesta ja paperinvalmistuskin vähentynyt olennaisesti. Jos massateollisuus on edelleen voimissaan, sen tuotevalikoima ja kenties myös raaka-ainepohja ovat erilaiset kuin tällä hetkellä. Myös kuusen kasvatus ylipäätään saattaa olla ongelmallista Etelä- ja Keski-Suomessa ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvien seurausilmiöiden vuoksi. Suomessa saatetaan tuolloin olla samassa tilanteessa kuin Keski-Euroopassa tällä hetkellä: myrskytuhojen, kirjanpainajan, maannouseman yms. seurauksena kuusikoita korvataan pakon edessä nopeassa tahdissa muilla puulajeilla, pyrkimyksenä palauttaa metsät erirakenteisiksi sekametsiksi.

4_0-1024x582.jpeg
Kuva 6. Hiilitaselaskelma 30-vuotiskaudeksi yhdellä kuvan 3 metsätiloista. Hakkuiden lisääminen pienentää hiilitasetta, mutta vaikutus on vähemmän haitallinen, jos käytetään jatkuvan kasvatuksen menetelmiä.

Lannoituksella, jalostuksella ja ojituksella on monia haitallisia vaikutuksia. Jalostetun taimimateriaalin käyttö kaventaa geneettistä vaihtelua ja metsien kuusettuminen luultavasti myös nopeutuu, koska kalliilla istutettuja taimia halutaan suosia taimikonhoidossa. Osa lannoitteista kulkeutuu vesistöihin, ja nuorien metsien lannoitus heikentää puiden laatua. Kunnostusojitus aiheuttaa jo tällä hetkellä 90% vesistöjen kiintoainekuormasta.

Paljon helpompi ja halvempi keino lisätä metsien puuntuotantoa olisikin hakata metsiä kasvua vähemmän vielä muutaman vuosikymmenen ajan. Kun tähän yhdistetään yläharvennusten käyttö, alikasvosten raivauksesta luopuminen ja luontaisen puulajidynamiikan seurailu lehtipuuvaiheinen, voidaan jo puhua elegantista ratkaisusta.

Timo Pukkala

Viitteet

Heinonen, T, Pukkala, T, Mehtätalo, L, Asikainen, A, Kangas, J, Peltola, H (2017) Scenario analyses for the effects of harvesting intensity on development of forest resources, timber supply, carbon balance and biodiversity of Finnish forestry. Forest Policy and Economics 80: 80-98.

Kommentit

- Juha

Erinomainen kirjoitus! Tässä on järkevää ja harkittua tekstiä kaiken tuon biotaloushuuman keskellä.

- Pekka Raukko

Kerrankin kirjoitus, joka vastaa omia päivittäisiä havaintoja. :)

- 70 VUOTTA METSI...

SUOMEN KOKO METSÄALUEIDEN KATTANEET TYHMÄT KILPARYÖSTÖHAKKUUT MAAMYLLERRYKSINEEN OVAT TUHONNEET MONIMUOTOISEN METSÄLUONNON NIIN TOTAALISESTI, ETTEI OLE TOIVOAKAAN NÄHDÄ HYVIN TUOTTAVIA KUNNON PUUVARANTOJA HAKATTAVAKSI PARIIN SUKUPOLVEEN. NOIN YÖKÖTTÄVIKSI HAKATUISTA "KUUMAISEMISTA", HOSRSMA-VATUKKOPUSIKOISTA, RIUKUVITIKOISTA, RÄKÄMÄNTY JA HAVUPUUPÖPELIKÖISTÄ EI VUOSIKYMMENIIN SAA MITTAVASTI SAHATAVARAA, EIKÄ PUUKUUTIOITA MUIHINKAAN TUOTTEISIIN. PALUU ASI-ISIEMME VIISAASEEN METSÄNHOITOON ON PAKKO TEHDÄ HETI, JOS AIOMME KESTÄVÄN JA TUOTTAVAN METSÄLUONNON PELASTAA JÄLKIPOLVILLE.

- Jouni Nissinen

Aamen! Tähän pyrkikäämme.

- teura

Kasvatushakkuiden tekeminen on tehotonta puunkorjuun kannalta avohakkuuseen verrattuna. Moton myllerrys metsässä aiheuttaa myös vaurioita jäljelle jäävälle puustolle. Kasvatus-tai harvennushakkuut soveltuvat hyvin maisemanhoitometsiin, koska puustoa jää vielä jäljelle. Harvennushakkuut ylitiheässä metsässä on metsänhoidon ja puuston järeytymisen kannalta välttämättömiä. Nyt rakennetaan uutta metsäteollisuutta ja siinä käytetään juuri selluloosapuuksi harvennushakkuumetsien tuottoa, Kansantaloudellisesti ja metsätaloudellisesti tämä hyvä asia.

- Irmeli Mustalahti

Kiitos tästä kirjoituksesta!

- Eeva-Stiina

Kiitos hienosta kirjoituksesta. MITEN SAAMME TÄMÄN TIEDON LEVIÄMÄÄN niille tahoille, jotka nyt kiihkeästi hakkaavat metsää lyhytnäköisesti ahnehtien??? Kuka lähtee organisoimaan suurta metsämielenosoitusta?

- Johan Heino

Kiitos! Erinomainen analyysi metsiemme nykytilasta ja vahvistaa omia jokapäiväisiä havaintojani Kainuusta. Alkaa olla todella viimeiset hetket muuttaa hakkuusuunnitelmia kestävään suuntaan.

- Lauri Mehtätalo

Metsien kasvun ja kestävän hakkuun huonosti ymmärretystä suhteesta on erittäin hyvä kirjoitus myös tämä: Juha Lappi, 1997: Metsien kasvu ja kestävät hakkuut. Metsätieteen aikakuskirja http://elektra.helsinki.fi/se/m/1455-2515/1997/1/metsienk.pdf

- Helvi Heinonen

Kiitos, avohakkuun jäljet ovat joka puolella Suomea nähtävissä ja se ei todella ole kaunista katseltavaa - eikä tuo metsämaanomistajalle rahaa moneen vuoteen. Ei edes ole tavatonta, että taimien istutus joudutaan uusimaan, kun ensimmäiset taimet eivät eri syistä kasva. Avohakkuu aiheuttaa usein myös vesien saastumisia, mikä on sitten toinen asia.

- Hekotin

Kiitos selkeästä ja perinpohjaisesta selvityksestä. Keep up the good work!

- Jukka Immonen

Erinomaisen hyvin sanottu!

- Timo Pukkala

Pienten puiden poisto on tehotonta, kun taas isojen puiden hakkuussa kertymää tulee nopeasti. Tehottomia hakkuutapoja ovat esimerkiksi ensiharvennus ja varttuneemman metsän alaharvennus. Tehokkaita hakkuutapoja ovat mm. erirakenteisen metsän yläharvennus ja järeän metsikön päätehakkuu. Selluloosapuun hakkuu on sitä tehotonta hakkuuta, eikä metsänomistajakaan saa siitä juuri tuloa. Korjuuvaurioilta vältytään, kun hakkuut suunnitellaan ja valvotaan huolellisesti, ja hakkut annetaan taitavien metsäkoneyrittäjien toteutettaviksi.

- Janne Saijets

Huh, tämä oli kyllä niin tylysti erilaista tekstiä kuin se "Suomessa on puuta enemmän kuin koskaan"-liturgia!

- Tutkimuksen tukija

Oh hoh! Hyvin mielenkiintoisia näkökulmia Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen. Tutkimus on sinänsä kiinnostava, mutta se sisältää suurimmaksi osaksi ennusteita, jotka ei pohjaudu laajempaan tieteelliseen tutkimukseen. Tutkimuksessa puhutaan skenaariosta eli oletuksesta, joka pohjautuu olemassa olevaan tietoon. Kun tutkittua tietoa on vähän, myös skenaarion paikkansapitävyys kärsii. Suomessa on toki tutkittu Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusta, mutta uusimman metsälain hyväksymisestä tulee vasta kolme vuotta; tarkoittaa että luotettavaa laaja-alaista tietoa Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksesta saadaan vasta kymmenien vuosien päästä. Tekstissä on myös paljon tietoa, joka ei sisälly ilmoittamaasi lähteeseen. Olisikin mukava saada kaikki lähteet näkyviin, jotta voisi käydä tutustumassa tiedon "Alkulähteellä". Tämä poistaisi epäilykset tunneperäisestä kirjoittamisesta. Minä pidän jatkuvaa kasvatusta hyvänä työkaluna metsäammattilaisen työkalupakkiin. Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus vaatii kuitenkin vielä innovatiivisia ratkaisuja, jotta eri-ikäisenmetsän kasvatus saadaan houkuttelevammaksi. Itseäni häiritsee eniten termien sekoittuminen keskusteltaessa jatkuvasta metsänkasvatuksesta. Eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuutavat on poiminta- ja pienaukkohakkuut. Näistä poimintahakkuuta ei saisi missään nimessä sekoittaa harsintaan, joka heikentää metsän tuotosta. Yläharvennuksen sekoittaminen eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuutavaksi on suurin sekaannuksen aihe, jota yleisessä keskustelussa tapahtuu. Ylä- ja alaharvennukset kuuluvat tasa-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen hakkuu, tai paremminkin harvennustapoihin. Näitä tapoja käytetään metsässä, jossa on kaksi latvuskerrosta: toisessa tavassa hakataan suuret puut, toisessa pienet. Lopulta metsästä tulee kuitenkin aukko. Poimintahakkuu on tavallaan näiden tapojen välistä: Hakataan puuta, jossa on hyvä tukkisaanto (eli isot) ja puuta, jossa on heikko laatu (Pienet joissa tukin kehittyminen on häiriintynyt). Jään odottamaan seuraavaa poustausta ps.Haluaisin jatkossa lukea tekstiä, jossa vertaillaan kuutioiden sijasta euroja, koska ne kertovat mielestäni enemmän todellisesta kannattavuudesta.

- Pekka Selamaa

Hei vaan, luin juuri aamulla tätä: https://www.metsakeskus.fi/metsan-kasvatus ja ajattelin että mitähän Pukkala tästäkin sanoisi. Vastaus olikin täällä netissä odottamassa. Mikä ihme siinä on että "tehdään niin kuin on aina ennenkin tehty" -meininki on muka se paras? Maailma ja metsänhoito ei tällä tavalla muutu koskaan miksikään. Em. sivustolta saa mielestäni selkeän käsityksen siitä, että jatkuva kasvatus ei ole kannattavaa ja se on turmiollista jäävien puiden kannalta. Eivät kuitenkaan esitä yhtäkään malliesimerkkiä kohteista, joissa näin olisi käynyt. Ja kyseessä on kuitenkin Suomen johtava metsäalan toimija jonka luulisi edustavan korkeita tietämystä metsänhoidossa. No, Suomi on kuitenkin vapaa maa ja minä olen vapaa hoitamaan metsiämme jatkuvan kasvatuksen suuntaan. En ainakaan teetä avohakkuita.

- Timo Pukkala

Siinä tutkimuksessa, johon artikkelissa viitattiin, ei käsitelty lainkaan jatkuvaa kasvatusta eikä erirakenteisen metsän kasvatusta, vaan tasaikäismetsätalouden eri hakkuuvaihtoehtoja. Minun kirjoituksessani ei myöskään käsitelty eri-ikäisen metsän kasvatusta (saksaksi Plenterwadl) vaan jatkuvaa kasvatusta (Dauerwald). Sekä eri-ikäismetsätalous että jatkuva kasvatus ovat vanhoja metsänkasvatusmenetelmiä, joista löytyy hyllymetreittäin kirjallisuutta. Jatkuvassa kasvatuksessa pyritään hyvään pääoman tuottavuuteen ja avohakkuiden välttämiseen. Metsän ei tarvitse olla erirakenteinen. Kaikkia muita hakkuutapoja paitsi avohakkuuta voidaan käyttää. Olennaisempaa kuin hakkuutapojen nimillä saivartelu on ymmärtää, kuinka hakkuut tulee toteuttaa, jotta metsätalous olisi kannattavaa. Siitä löytyy tietoa täältä: https://arvometsa.fi/blogi/kannattavan-metsatalouden-lyhyt-oppimaara Euromääräisiä vertailuja eri hakkuutapojen kannattavuudesta löytyy täältä: https://arvometsa.fi/blogi/ala-sorru-alaharvennukseen Tasaikäismetsätaloutta ja jatkuvaa kasvatusta on verrattu sekä euromääräisesti että ekosysteemipalvelujen suhteen näissä kirjoituksissa: https://arvometsa.fi/blogi/miten-hyvaa-metsanhoitoa-mitataan https://arvometsa.fi/blogi/onko-suomen-metsatalous-kestavaa Kirjoituksista löytyy linkkejä tutkimuksiin, ja tutkimuksissa on edelleen viittauksia toisiin tutkimuksiin. Mm. valtakunnan metsien inventoinneissa on kertynyt runsaasti tietoa puiden kasvusta erirakenteisissa metsissä. Ennen vanhaan kaikki Suomen metsät olivat erirakenteisia. Kun Ilvessalo aikanaan laati tuottotaulujaan, hänellä oli suuria vaikeuksia löytää Suomesta tasaikäisiä metsiköitä tuotostaulukkojen aineistoksi. Jatkuvan kasvatuksen tutkimiseksi perustettiin laajoja koekenttiä 1980-luvulla, joista myös on kertynyt runsaasti mittaustietoa.

- kommentoija

Kyllä tämä artikkeli pitäisi voida lukea metsälehdestä,maaseudun tulevaisuudesta ja helsingin sanomista.Metsän viljely pohjois suomessa saman hintaista kuin etelässä mutta puuta tulee päätehakkuussa vain 150-170 kiintoa!

- Eija Kärkkäinen

Tämä kirjoitus on loistava ja perusteellisesti laadittu sekä perusteltu. Kannattaisi jakamista laajemminkin mediaan tämän älyttömän biotaloushärdellin rahoittamiseksi.

- Petri

Kirjoitit kuusen kasvatuksen järkevyydestä tulevaisuuden puun kysyntä ja ilmastonmuutos huomioiden. Olen samaa mieltä, Suomea "kuusetettu" jo aivan tarpeeksi. Enemmän ja vähemmän aiheellisen hirvituhopelon takia viljelyt tehdään kuusella. Kuitenkin jatkuvapeitteinen metsätalous näyttää aivan ilmeisesti johtavan entisestään kiihtyvään kuusettumiseen. Omat, ei tieteelliset, kokemukset eri puolilta Suomea antavat tästä selkeä kuvan. Yläharvennus, jatkuvapeitteinen kasvatus ja pienaukotkin pääsääntöisesti kuusettuvat myös männyn mailla.

- Kari Kolppo

Erittäin hyvä artikkeli ja myös jopa odottamattoman asiallista kommentointia. Ei näitä tutkimuksia turhaan tehdä. Tiettyjä viranomaistoimia ja osaamista toki vielä tarvitaan, jotta kerätty tieto jalostuu kestävän kehityksen mahdollistaviksi toimintatavoiksi. Tällä jalostuksella onkin jo kiire - Äänekosken "biotuotetehtaan" puunhankinta-alueena on jo koko Suomi, ja eiköhän Kuopionkin jättitehdas suunnitella pitkäaikaiseksi. Lienee perusteltua ottaa kaikki uusikin tieto(!) hyötykäyttöön, jotta.mahdollistetaan paitsi kestävä metsien kasvatus, myös kestävä metsätalous. Tämän edistämiseksi kannattaa muuttaa eri vaihtoehtojen kasvu euroiksi, koska rahan kasvun ymmärtävät kaikki metsän kasvua paremmin. Tässä on muuten hyvä pitää mielessä se, että metsästä saadaan muutakin arvoa, joka laskennallisesti on vähintäänkin samaa suuruusluokkaa kuin puutuotto. Tämänkin kasvun/arvon mukaanotto saattaisi parhaimmillaan helpottaa kestävien toimintatapojen hakua.

- Marja Savolainen

Hakkuussa käytetään myös aivan liian raskasta koneistoa, koko metsänpohja tuhotaan, niin että uusi kasvu lähtee hyvin hitaasti käyntiin, mitä pohjoisemmassa sen hitaammin. Hakkuuaukeat kasvavat vuosikymmenet läpitunkematonta pöheikköä. Luonnossa kulkeminen ja metsästä nauttiminen viedään monilta tulevilta sukupolvilta.

- Santa

Ystävämme Erkki Lähde totesi joskus Voltairea lainaten: "Paras on hyvän pahin vihollinen!" Tässä artikkelissa taidetaan langeta kyseiseen ansaan ;-) Kannattaisikin määrän sijaan kiinnittää kasvavaa huomiota laatuun: avohakkuupainotusten sijaan puuston rakenne metsissämme edellyttäisi painottumista harvennushakkuisiin, jolloin kasvupaikan tuottopotentiaali kohdistuu harvempaan puupopulaatioon, ja johtaa nopeaan järeytymiseen sekä korkeaan arvokasvuun. Olen antanut itseni ymmärtää, että biotalouspainotteisessa lähestymistavassa juuri tuo massapuu on haluttua, kunhan tuotantokustannukset jäävät riittävän alhaisiksi liiketalouden mahdollistumiseksi. Eikä kirjoittajan mainitsema luonnonpoistuma ole mikään predestinatiivinen vakio, vaan metsän rakenteesta ja kasvukunnosta pitkälti riippuva, ja siten metsänhoidolla ohjattavissa. Sinällään ansiokas kooste aiheesta jättää asenteellisuudessaan valitettavan vähän rakennuspalikoita rakentavaan debattiin. Palautteen euforia ja vingunta ei myöskään lupaa mitään hyvää taustaa rakentavalle keskustelulle!

- Mies metsästä

Asiaa... Painavaa asiaa... Allekirjoittanut.

- Reiska

Miksi metsissä on vähän puuta? Onko siksi että pääoman tuotto = hakkuutulot / puustoon sitoutunut pääoma paranee jos nimittäjässä olevaa sitoutunutta pääomaa saadaan pienennettyä? Onko toinen mahdollinen syy alhaiselle puustopääomalle houkuttelevien vaihtoehtoisten sijoituskohteiden olemassaolo?

- Timo Pukkala

Jos metsänomistajat käyttäytyväisivät kuin sijoittajat, hyvien vaihtoehtoisten sijoituskohteiden löytyminen johtaisi puustopääoman pienentämiseen. Sijoittajan kannattaa hakata metsäänsä niin, että pääoma pienenee paljon mutta metsän arvokasvu vain vähän. Pääoman tuottavuus eli arvokasvu jaettuna puuston ja maapohjan arvolla paranee niin, että metsiköstä hakataan suuret tukkipuut (suuri pääoma) ja kuitupuut ja pienet tukkirungot (pieni pääoma, suuri arvokasvuprosentti) jätetään kasvamaan. Sijoittajan kannattaa siis tehdä yläharvennuksia ja pitää metsä erirakenteisena, jotta yläharvennuksia voidaan tehdä myöhemminkin. Suomalaiset metsänomistajat ovat tehneet aika paljon avohakkuita. Avohakkuun jälkeen pääoman tuotto on pitkään nollassa, eikä avohakkuualan viljely ei ole kummoinen sijoitus. Suomen viimeaikaisesta metsätaloudesta ei oikein voi sanoa, että se on ollut viisaan sijoittajan taloutta.

- Reiska

Miten pitkään kestää että kirjoitukset tulee näkyville? Dynaamista keskustelua?

- Reiska

Siis metsissä ei ehkä olekaan puuta vähän vaan ehkä mahdollisesti paljon? Puuntuotannon maksimoinnin kannalta vähän, pääoman tuoton kannalta ehkä paljon?

- Aleksi, Metsäpa...

Pyrimme julkaisemaan viestit aina mahdollisimman nopeasti. Yleensä noin 1-2 päivän aikana.

- Timo Pukkala

Suomen metsiä ei todellakaan ole käsitelty kuten sijoituksia, joten pääoman tuottavuudella ei oikein voi perustella pientä eikä suurta puuston määrää. Sijoittajan metsässä on Etelä- ja Keski-Suomessa tyypillisesti puuta hakkuun jälkeen 100–150 m3/ha ja juuri ennen hakkuuta 200–250 m3/ha eli keskimäärin 150-200 m3/ha (Pohjois-Suomessa ja karuilla kasvupaikoilla vähemmän). Puuston rakenne olisi kuitenkin toisenlainen kuin Suomen metsien rakenne. Hakkuut olisivat yläharvennuksia, joissa poistettaisiin tukkirunkoja. Puuston määrä riippuu siitä, kuinka hyviä vaihtoehtoisia sijoituskohteita on olemassa eli mikä on metsäsijoituksen tuottovaatimus. Pienellä tuottovaatimuksella puustoa on paljon ja suurella tuottovaatimuksellla vähän.

- Reiska

Mihin viimeksi mainittu perustuu? Eikö puustoa kannata aina pitää sen verran, että pääoman tuotto maksimoituu? Pääoman tuottovaatimuksella ei taida olla asiassa muuta tekemistä kuin sen asian selvittäminen, kannattaako toimialalla ylipäätään olla, sekä sen osalta, minkälainen määrä pääomista sijoitetaan metsätaloustoimialalle. Jos ylipäätään päätetään kasvattaa puita metsässä, sijoitusmielessä on toimittava niin että toimintaan sijoitetun pääoman tuotto maksimoituu. Vaihtoehtoisten sijoituskohteiden tuotolla ei taida olla merkitystä pääoman tuottoa toimialla maksimoitaessa (?).

- Petri

Voinko vielä saada vastauksen tai pohdintaa esittämääni kuusettumisongelmaan, joka minun mielestä on selkeästi olemassa ja totta? Jatkuvapeitteisessä kasvattamisessa ns. männynmaat, eli vt- ja karummat tyypit, kuusettuvat. Karuhko pohja johtuu maalajista ja/tai ohuesta kivennäismaakerroksesta peruskallion päällä. Yritän olla avarakatseinen, mutta en muista nähneeni männyn uudistuvan ilman muokkausta juuri missään/koskaan paitsi ct-tyypin hiekkakankailla, jotka ovat piristävä poikkeus. Tosin niiden viljely sv-siemenellä, ja pari raivaussahahoitoa, ei paljoa maksa verrattuna kuusen viljelyyn. Kylvö on aina kannattavampaa kuin äestys+siemenpuut. Omissa ja lähipiirin metsissä näitä kuusettuneita ja aikanaan poimintahakattuja metsiä on laitettu pinoon ja uudistettu kylväen ja jopa istuttaen männylle hyvällä tuloksella. Ja kuusen maat toki kuuselle istuttaen. Poiminnan jatkaminen tarkoittaisi kuusettumisen jatkumista erityisesti männyn mailla, juurikäävän leviämistä yhä edelleen ja uuden kirjanpainajametsän kasvattamista. Kuusiviljelmien kiertoajan keskikasvu nousee hyvin todennäköisesti yli 10mottia/ha tasolle (50v). Avohakkuutuloja on sijoitettu asuntoihin jotka tuottavat sen 5% aika mukavasti. No tämä ei kuulu vissiin aiheeseen.

- Timo Pukkala

Vaihtoehtoisen sijoituksen tuotto vaikuttaa siihen, kuinka tiheänä metsää kannattaa kasvattaa. Otetaan esimerkkinä tilanne, jossa vaihtoehtoinen sijoitus tuottaa 1%, ja metsä tuottaa nykytiheydessä 3%. Jos puustosta poistaisi 2/3, metsäpääoman tuottoprosentti nousisi viiteen. Näin ei kuitenkaan kannattaisi tehdä, koska hakatun pääoman tuotto pienenisi 3 prosentista 1 prosenttiin. Mutta jos vaihtoehtoinen sijoitus tuottaisi vaikkapa 4%, metsää kannattaisi harventaa.

- Timo Pukkala

Kuusettuminen ei mielestäni ole vaikea onglema, sillä kuustahan voi aina hakata ja raivata vähemmäksi. Ongelma on se, jos mänty ei uudistu luontaisesti karulle kasvupaikalle. Tässä lienee melko suuria alueellisia ja kasvupaikasta johtuvia eroja. Teetin Arvometsällä omassa VT-männikössäni jatkuvan kasvatuksen hakkuun (yläharvennuksen), minkä jälkeen taimettuminen on ollut nopeaa ja runsasta (ilman muokkausta). Hyviä mäntyalikasvoksia näkyy ainakin täällä Itä-Suomessa monenlaisilla kasvupaikoilla. Mutta noissa tapauksissa, joita kuvailit, voi olla perusteltua käyttää viljelyä, jos kasvupaikka soveltuu vain männylle. Kuusi on Suomen puulajeista selvästi riskialttein, joten sen istuttamista ei pitäisi liikaa suosia. Saksassa on laskettu, että kuusi kaatuu myrskyssä 10 kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin lehtipuut, ja mäntykin kaatu 4 kertaa herkemmin kuin lehtipuut. Myrskyn kaatamat puut saattavat käynnistää laajoja kirjanpainajatuhoja.

- Reiska

Ei taida pitää paikkaansa. Metsätaloutta (niinkuin mitä tahansa muutakin taloutta) kannattaa hoitaa niin että pääoman tuotto maksimoituu. Metsänkasvatuksen osalta tämä tietysti muodostuu sitoutuneen pääoman, arvokasvun ja kulurakenteen kolmioon. Muiden sijoituskohteiden tuotolla ei ole asiassa muuta merkitystä kuin se, missä määrin metsäsätaloutta ylipäätään kannattaa harjoittaa. Tämä asia taitaa muuttua, jos metsätalouden tarkoituksiin jostakin erityisestä syystä tarvitaan jonkinlainen laskentakorko, esimerkiksi diskonttokorko. Diskonttokorko tarvitaan, jos talous pyörii jaksoittain, ja menot ja tulot asettuvat jakson eri vaiheisiin. Diskonttokoron tasoon vaikuttaa talousympäristö, ja diskonttokoron taso vaikuttaa dramaattisesti siihen, minkäverran pääomia kannattaa sitoa missäkin talousjakson vaiheessa. Mutta jos toiminta ei ole jaksollista vaan tyypiltään "jatkuvaa kasvatusta", jossa tulot ja menot juoksevat tasaisesti, diskonttokorolle ei ole hommassa mitään käyttöä. Pääoman tuoton maksimointiin metsätaloudessa ei silloin vaikuta muiden sijoituskohteiden tuotto. Menikö jotakin väärin?

- Timo Pukkala

Hyvää pohdintaa mutta valitettavasti hieman väärin. Vastaus löytyy edellisestä kommentistani.

- Arvo Kettunen

Olen harvennellut metsääni joka hakattiin enen siirtoväelle luovutusta niin pienipuustoiseksi v 1946, että puuta yli 7 cm oli vain 70 m3/ha. Tätä mittaamaani lohkoa olen harventanut vuodesta 1967 lähtien ensin MHY;n leimaana alaharvennuksella. ja sen jälkeen 3 yläharvennusta joista on kertynyt yli 300 m3 myyntipuuta. v 2015 hakkuutin tästä lohkosta pois tarpeetoman puustopääoman 110 m3/ha kun se ei ollut enää rikollista ja tuomittavaa metsänkäsittelyä uuden metsälain mukaan. Mittasin puuston 13,4 2018 yksin puin ja sain seuraavat tulokset jäljelle jäävistä puista hehtaaria kohden 361 kpl 106 m3/ha, pohjapinta-ala 12,3 m2, puuston hinnaksi 4585,47 €/ha (KUT,ja MÄT 55€ m3 kuitu 18 € m KOT 48 € kuitu 17 €) Kun tämä metsä kasvaa 2 cm paksuutta ja metrin pitutuutta tulee puuston hinakksi 6128,47€/ha josta pois nykyinen puuston hinta jää erotukseski 1542,60 € josta voi johtaa seuraavanlaiset vuosituotot. Jos sädekasvu on 2 mm menee 2 cm paksuuskasvuun 5 vuotta jolla 1542,60 € tuotto jaetaan on tulos 308,525 € v. tuotto % 5,7 (puuston keskihinalla 4567 € ) tähän kasvuun tarvitaan 5,1 m3/v. Jos sädekasvu on 2,5 mm (hidaskasvuisen puuston kasvatus) lisäkasvuun menee 4 v. 385,65 € v. tuot, % 6,3, kasvuun tarvitaan 6,3 m/v. 3 mm sädekasvulla 463,24 €/ha % =7,5 kasvuun 7,5 m3. 4 mm sädek. kasvuun 2,5 v. 617,04 €/ha %= 10,2 kasvuun 10,2 m3. Tämän metsän puustolle laskin tuki ja kuitupuu % hinnat joka sentin paksuusluokassa erikseen josta sain tarkan hinnoittelun eri puu luokille kummassakin paksuusluokassa joka osoisttaa, että tämän metsän 2 cm paksuuskasvuun tarvitaan 25,5 m3 jolla jaetaan lisäkasvun hinta tekke se 60,49 € tuoton jokaiselle m3:rille edellä mainituilla m3 hinnoilla jolla saan kuitatuksi harvennuspuuston halvemman kantohinnan aukoon verattuna. Edellä olevan johdostaen nähnyt mitään järkevää syytä aukkohakata ja uudistaa tätä lohkoa vaikka puuston ikä on vähän yli sata vuotta kun puusto hyvin elinvoimaista. Jos tämän jäävänkin puuston olisi poistanut ja saanut siitä vajaa 5 tuh. € ja siitä uudistuskuluihin noin 2 tuh € ja verot niin ei sillä lopulla sijoitettuna palljon tienaisi, ehkä satasen v. Tälläinen laskenta on suuritöinen mutta tulihan selväksi. ps. Jouslainen metänmomistaja pariskunta sai tuomion tällaisesta metsän hakkuusta kumpikin tuomittiin 800 € korvaukseen rikoksella saadusta hyödystä ja sakot kun saivat metsänsä kasvamaan ja tuottamaan liian hyvin KESKII-SUOMEN KÄRÄJÄOIKESU TUOMIO 12/585 23.2.2012 Asiano: R 11/2542 Asia METSÄRIKOS YM. Väärin hakattu metsä kasvoi 9,3 m3 v, ja tuotto 50 € tukki 20 € kuitu 502,33 €/ha syy tuomiolle liian pieni pohjapintala tosin vain pari vuotta. Tällaista on Suomen huippu metssä osaaminen, Terv. Arvo Kettunen Petäjävesi.

- Anne H-K

Erinomainen kirjoitus.

- Toivo

Tämä asia askarruttaa myös minua, olisiko Timolla kommenttia tähän?

- Timo Pukkala

Tuskinpa jatkuvapeitteinen metsätalous sentään kiihdyttää kuusettumista nykymetsätalouteen verrattuna, jossa istutetaan pääasiassa kuusta, ja luontaisesti syntyneet lehtipuut raivataan jo taimikkovaiheessa pois. Jatkuvapeitteisessä metsätaloudessa voi jokaisessa hakkuussa pienentää kuusen osuutta harventamalla sitä voimakkaammin kuin muita puulajeja. Alikasvoskuusia voidaan myös silloin tällöin raivata vähemmäksi esim. kuivahkojen kankaiden männiköistä. Viljavilla kasvupaikoilla on joskus tehtävä hyvin voimakas harvennus- tai pienaukkohakkuu, jotta alueelle syntyisi lehtipuuta. VMI:n pysyvät koealat ja pitkäaikaiset metsänhoitokokeet ovat osoittaneen, että metsiin syntyy runsaasti myös koivun ja muiden lehtipuulajien nuorennosta, jos metsää harvennetaan riittävästi.

- Pekka

Hieno ja asiallinen kirjoitus. Jos metsissä liikkuu enemmän niin kyllä vanhojen metsien poissaolon huomaa - jos ei ummista silmiään tahallaan. Vielä kun saisi mediaan jonkun kertomaan tämän lyhyesti ja ytimekkäästi. Valitettavan usein metsäteollisuuden edustajan opponoijaksi asetetaan hieman liian tunteella elävä nuori, joka on saanut hetki sitten Vihreitten jäsenkirjan takataskuunsa. Ei ole tarkoitus loukata, mutta valitettavasti väittelyjen asetelma on karrikoidusti tuollainen.

- Pentti A K Häkkinen

Kuvion 3 selityksissä puhutaan hakkuiden epäedullisesta vaikutuksesta. Minulla on 30 vuotinen data 1989-2019: Hehtaarikohtaiset arvot. Alkupuusto 110, hakkuut 7 m3/vuosi, loppupuusto 80, Kasvuksi tulee 6 m3/vuosi, mikä on ollut myös edellisten 60 vuoden hehtaarikasvu. Eli väite hakkuiden epäedullisesta vaikutuksesta ei pidä tässä etelän MT OMT kuusikossa paikkaansa.

- Timo Pukkala

Yksittäisissä metsiköissä kuva ei luonnollisestikaan päde. Laskelmat on tehty laajoille todellisille metsäalueille, joissa kaikissa on eri kasvupaikkoja, monen ikäisiä metsiköitä, ja eri puulajeja.

- TKi

Hyvä kirjoitus! Saanko jakaa tämän facessa sivullani?

- Aleksi Vihonen

Kirjoitusta voi jakaa vapaasti. Terveisin, Aleksi / Arvometsä

- Alina

Onpa mielenkiintoista tietää, että Suomen metsiin mahtuisi ainakin kolminkertaisesti puuta verrattuna nykytilanteeseen. En tiennytkään, että kasvun perusteella ei voida arvioida järkevää hakkuumäärää. Ystäväni työskentelee metsäkonehommissa ja puhumme usein kaikesta siihen liittyvästä viimeksikin meillä tuli puheeksi Log Max -hakkuupäät ja metsäkoneen muut osat.

Vastaa käyttäjälle Helvi Heinonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *