Kestävä kehitys, kokonaiskestävyys, vastuullisuus ja eettisyys ovat nyt sijoittamisen megatrendejä. Sijoittajat etsivät yhä hanakammin vastuullisia sijoituskohteita, ja sijoituskohteita tarjoavat tahot korostavat toimintansa vastuullisuutta ja eettisyyttä. Vastuullisuuspuheissa toistuvat sanat ilmasto, hiilensidonta, luontokato ja vesi.
Myös Euroopan Unioni on mukana megatrendeissä. EU kaavailee mm., että vähintään 13 hehtaarin metsätiloilla olisi oltava ns. ilmastoselvitys, jotta toiminta voidaan katsoa vastuulliseksi. EU haluaa myös hidastaa metsätaloudesta aiheutuvaa luontokatoa, mm. rajoittamalla avohakkuita ja edistämällä luonnonmukaisempia metsänhoitotapoja.
Virallinen Suomi ja virallinen Ruotsi ovat ponnekkaasti vastustaneet näitä aikomuksia. Keskeinen peruste ilmastoselvityksen vastustamiselle on ollut byrokratian lisääntyminen.
Metsätalouden vaikutus ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen ovat kuitenkin asioita, jotka eivät ole byrokraattien harkittavissa, poliitikkojen päätettävissä tai etujärjestöjen neuvoteltavissa. Arvioiden tulee perustua tutkimuksiin ja parhaisiin menetelmiin, joita tieteen piirissä on kehitetty. Tämä tieto voidaan ohjelmoida metsäsuunnittelussa käytettyihin laskentajärjestelmiin. Kun näin tehdään, Ilmastoselvitys, monimuotoisuusarvio, vastuullisuuslaskelma yms. syntyvät automaattisesti metsäsuunnittelun yhteydessä ilman, että byrokratia lisääntyy lainkaan.
Arvometsä on ollut tässä asiassa tiennäyttäjä ja sisällyttänyt laskentapalveluihinsa sekä ilmastoselvityksen että vastuullisuuslaskelman. Laskelmat perustuvat vain ja ainoastaan tieteellisesti tarkastettuihin tutkimuksiin. Laskentamenetelmiä päivitetään sitä mukaa kuin uutta tutkimustietoa karttuu.
Metsätalous ja puuntuotanto aiheuttavat ns. ulkoisvaikutuksia, jotka voivat olla haitallisia tai hyödyllisiä. Arvometsän vastuullisuuslaskelmassa ulkoisvaikutukset jaetaan kolmeen kategoriaan:
- Monimuotoisuus
- Metsän perinteiset käyttötavat (monikäyttö)
- Metsien säätelyvaikutukset
Säätelyvaikutuksia ovat mm. hiilidioksidin poisto ilmakehästä, vesivarojen säätely ja eroosion ehkäisy. Näistä Suomessa selvästi tärkein on hiilidioksidin poisto ilmakehästä, jota tapahtuu, kun metsien hiilivarastoja kasvatetaan. Tällä hetkellä Arvometsän vastuullisuuslaskelma ottaa säätelytehtävistä huomioon metsätalouden ilmastovaikutukset.
Kutakin ulkoisvaikutusten ryhmää kuvataan 3–4 indikaattorilla, joiden arvo kyseisessä metsässä lasketaan, ja joiden tulevaa kehitystä ennustetaan. Indikaattorit ovat:
- Monimuotoisuus
- Lehtipuun määrä
- Lahopuun määrä
- Suurten puiden määrä
- Puulajivaihtelu
- Monikäyttö
- Maisemallinen arvo
- Puolukkasato
- Mustikkasato
- Sienisato
- Säätelyvaikutukset
- Puuston hiilivarasto
- Metsämaan hiilivarasto
- Metsän heijastavuus eli albedo
Indikaattorien arvot lasketaan jokaiselle metsikölle ja koko sille ajalle, jonka metsäsuunnitelma kattaa. Kaikki indikaattorit muutetaan vaihteluväliin 0–10 siten, että arvo 0 tarkoittaa, että metsikkö on indikaattorin suhteen heikompi kuin heikoin prosentti Suomen tämänhetkisiä metsiköitä, ja arvo 10 tarkoittaa, että 99 % Suomen metsiköistä on kyseistä metsikköä heikompi.
Pisteytysmenetelmä perustuu ns. kvantiiliregressioon, jonka avulla ennustetaan indikaattorimuuttujan vaihteluvälin 1 % ja 99 % prosenttikohdat. Nämä arvot ennustetaan lämpösumman ja kasvupaikan viljavuuden funktiona, jolloin saadaan selville indikaattorimuuttujan vaihtelu Suomen metsissä samanlaisilla kasvupaikoilla ja samalla lämpösumma-alueella kuin laskennan kohteena oleva metsä.
Vastuullisuusindikaattoreista saadut pisteet lasketaan jokaiselle metsikölle. Sen jälkeen jokaiselle indikaattorille lasketaan metsikön pinta-alalla painotettu pistekeskiarvo koko metsätilalle. Tilatason indikaattoripisteistä lasketaan vastuullisuusindeksi käyttäen tulomuotoista laskentakaavaa (ns. Gobb-Douglas hyötyfunktio).
Vastuullisuusindikaattoreille lasketaan myös ns. vertailutaso, joka kuvastaa Suomen metsien tyypillistä arvoa vastaavilla kasvupaikoilla. Vastuullisuusindikaattorien tuottamat pisteet eivät kuitenkaan perustu vertailutasoon vaan indikaattorien vaihteluun Suomen metsissä.
Arvometsän vastuullisuuslaskelma on todiste siitä, että vastuullisuus- ja ilmastolaskelmat voidaan tehdä tavanomaisten puuntuotannon laskelmien yhteydessä ilman, että byrokratia lisääntyy lainkaan. Menetelmässä ei ole mitään harkinnanvaraista vaan se perustuu vertaisarvioiduissa tutkimuksissa esitettyihin ennustemalleihin ja laskenta-algoritmeihin. Laskennassa käytetyt mallit on julkaistu eli ne ovat kaikkien käytettävissä ja tarkistettavissa. Menetelmä on politiikkavapaa, etujärjestövapaa ja lobbarivapaa.
Suomen, jonka metsätalous on maan oman virallisen arvion mukaan maailman parasta, odottaisi kannattavan ja edistävän tämäntapaista raportointia. Se olisi oiva tapa todistaa muille, kuinka erinomaista Suomen metsätalous on.
Lopuksi esitän vastuullisuuslaskelman tuloksen tavalliselle keskisuomalaiselle metsätilalle, kun käytetään tasaikäismetsätaloutta, jatkuvaa kasvatusta tai kun metsää ei hakata lainkaan. Kun metsä jätetään hakkaamatta, vastuullisuuspistemäärä suurenee 50 vuodessa arvoon 6, josta se ei enää kasva sanottavasti. Luonnontilainen metsä saisi siis vastuullisuusarvosanan 6.
Tasaikäismetsätaloudessa 50 vuoden keskiarvo on 3.2 ja jatkuvassa kasvatuksessa 3.8. Alkuvuosien pudotus johtuu siitä, että molemmissa menetelmissä hakataan runsaasti puuta sellaisilta metsäkuvioilta, joiden hakkuu on ”viivästynyt” taloudellisesti optimaaliseen ajankohtaan verrattuna.
Ajan oloon tasaikäismetsätalouden pistemäärä asettuu tasolle 3.8 ja jatkuvan kasvatuksen pisteet tasolle 4.7. Luonnontilaiseen metsään verrattuna pitkään harjoitettu tasaikäismetsätalous aiheuttaa 38 % haitan metsätalouden ulkoisvaikutusten kautta, ja jatkuvassa kasvatuksessa haitta on 28 %. Alkuvuosien notkahduksen jälkeen jatkuva kasvatus merkitsee selvää parannusta vertailutasoon eli nykymetsiin verrattuna, vaikka metsänomistaja maksimoisi ainoastaan taloudellista kannattavuutta eikä kiinnittäisi mitään huomiota ulkoisvaikutuksiin.
Vastuullisuuslaskennan kuvaus on julkaistu tieteellisenä artikkelina osoitteessa:
https://authors.elsevier.com/sd/article/S1389-9341(21)00252-5
Timo Pukkala