Anna metsällesi uusi mahdollisuus

Jatkuva kasvatus kannattaa aina

8.4.2014  –  Timo Pukkala  –  5 kommenttia

Jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen kannattavuutta on vertailtu mm. niin, että avohakkuulle ja viljellylle on ajateltu vaihtoehto, jossa osa puustosta jätetään aluksi hakkaamatta ja sitä ruvetaan myöhemmin käsittelemään jatkuvalla kasvatuksella eli toistuvilla yläharvennuksilla. Saamatta jäänyt hakkuutulo on mielletty jatkuvan kasvatuksen alkuinvestoinniksi. Näiden kahden investointivaihtoehdon kannattavuutta voidaan vertailla diskonttaamalla kummankin kulut ja tuotot alkuhetkeen (vuoteen, jolloin investoinnit aloitetaan) ja laskemalla nykyarvojen summa.

Musta pylväs kuvaa ikuisuuteen saakka laskettua nettotulojen nykyarvoa viljelymetsätaloudessa ja jatkuvassa kasvatuksessa. Jatkuvan kasvatuksen negatiivinen nettotulo vuonna 0 tarkoittaa tulonmenetystä avohakkuuseen verrattuna.

Diskonttaus pienentää nykyarvoa sitä enemmän, mitä suurempaa korkokantaa käytetään ja mitä myöhemmin tuotot saadaan. Korkokannan suurentuessa viljelymetsätalouden nykyarvo painuu vääjäämättä negatiiviseksi, vaikka hakkuuvuodet ja hakkuutapa optimoitaisiin erikseen jokaisella korkokannalla. Näin ei käy jatkuvan kasvatuksen vaihtoehdossa, jos jäljelle jätettävän puuston määrä ja rakenne optimoidaan jokaisella korkokannalla. Korkonannan suurentuessa jäljelle jätettävän puuston määrä ja arvo pienenevät. Tulot pienenevät myös, mutta nykyarvo säilyy kuitenkin aina positiivisena.

Alla olevassa taulukossa on laskelma optimaalisesta jäävästä puustosta ja sen tuottamasta nykyarvosta keskisuomalaisessa MT-metsikössä, kun jäävä puusto on kokonaan kuusta. Laskelma on tehty olettamalla, että kasvamaan jätettyä erirakenteista kuusikkoa hakataan 20 vuoden välein. Hyvin suurella korkokannalla kasvamaan jätetään ainoastaan puita, jolla ei ole välitöntä myyntiarvoa. Tämä takaa positiivisen nykyarvon kaikilla korkokannoilla. Tukin tienvarsihinnaksi on oletettu 60 €/m3 ja kuidun 30 €/m3.

 

Korkokanta

 

2%

4%

6%

8%

10%

Menetetty tulo, €/ha

1217

510

358

98

97

Hakkuutulo, €/ha

4599

3961

3599

2886

2876

Nykyarvo, €/ha

8248

2815

1273

690

404

 

 

 

 

 

 

Jää tukkia, m3/ha

12

0

0

0

0

Jää kuitua, m3/ha

50

37

25

8

8

Jää runkoja, kpl/ha

1679

1892

1903

1577

1528

Suurin jäävä läpimitta, cm

20,5

18,5

17,1

11,9

11,6

Korkokannan suurentuessa jatkuvan kasvatuksen vaihtoehto tulee siis viljelyä kannattavammaksi. Kyseessä on itsestäänselvyys, jota ei voi kyseenalaistaa sanomalla että ”ei voi tietää, koska jatkuvaa kasvatusta on tutkittu niin vähän”. Asia ei muuksi muutu, vaikka kasvumalleja kuinka korjailtaisiin.  Yhtä itsestään selvää on, ettei jatkuva kasvatus tule kannattavammaksi juuri sillä korkokannalla, jolla viljelymetsätalouden nykyarvo painuu negatiiviseksi, vaan jo pienemmällä korolla. Tämänhetkisen tiedon mukaan viljelymetsätalous on kilpailukykyinen vaihtoehto vain Etelä- ja Keski-Suomen viljavilla kasvupaikoilla, kun korkokanta on alhainen.

Kummastusta herättääkin Paavo Puuntuottajan laskelma, jossa jatkuvalle kasvatukselle on saatu negatiivinen nykyarvo. Kummastusta ei herätä niinkään nykyarvon negatiivisuus – tokihan mielivaltaisesti valittujen positiivisten ja negatiivisten lukujen nykyarvo voi olla myös negatiivinen – vaan se, että tuollaisia laskelmia esitetään.  Ainoa perusteltu laskelma on sellainen, jossa optimoitua viljelymetsätaloutta verrataan optimoituun viljelymetsätalouteen. Paavo Puuntuottajan tapauksessa kyseessä voi olla vain joko ymmärtämättömyys tai tahallinen harhaanjohtaminen. Ymmärryksen puute on anteeksiannettavaa, harhaanjohtaminen ei.

Tarkka lukija on ehkä jo oivaltanut, että myös tasaikäismetsätalouden nykyarvo voidaan pitää kaikilla korkokannoilla positiivisena, kun kiertoajan alun investointeja pienennetään. Yllä oleva pohdinta koskeekin ainoastaan viljelymetsätaloutta, joka aloitetaan määräsuuruisella investoinnilla. Optimaaliseen tasaikäismetsätalouteen kuuluu investoinneista luopuminen, kun korkokanta suurenee riittävästi. Muuta keinoa nykyarvon pitämiseksi positiivisena ei ole.

Jatkuvaan kasvatukseen siirryttäessä metsää ei yleensä kannata eikä voi hakata suoraan rakenteeseen, joka maksimoi tasavälein saatavien tasasuuruisten nettotulojen nykyarvon. Optimaaliset hakkuut riippuvat suuresti puuston rakenteesta, ja ne on haettava joka metsikölle erikseen. Tässä optimoinnissa ensimmäisessä hakkuussa jätetyn puuston arvoa ei tarvitse tulkita jatkuvan kasvatuksen kustannukseksi. 

Valmiiksi erirakenteisissa metsiköissä kuusialikasvos on monesti hyvävointinen ja toipuu hakkuusta nopeasti.

Jos metsikkö koostuu varttuneesta mäntyjaksosta ja sen alla kasvavasta erirakenteisesta kuusijaksosta, jo ensimmäinen hakkuu saattaa tuottaa säännöllisen erirakenteisen metsikön, josta saadaan tasavälein jotakuinkin tasasuuruisia hakkuutuloja. Yleensä varttuneen erirakenteisen metsikön ensimmäisessä hakkuussa kannattaa poistaa valtaosa tukkipuista ja vain vähän pienempää puustoa. Kasvamaan jää runsaasti puustoa, joka varttuu tukkikokoon muutamassa vuodessa. Saamatta jäänyt hakkuutulo eli alkuinvestointi on suurempi kuin yllä olevassa taulukossa, mutta myös seuraavan hakkuun tuotto on suurempi ja hakkuu voidaan tehdä aiemmin kuin vasta 20 vuoden päästä. Vähitellen hakkuutulot tasaantuvat ja metsikkö alkaa muistuttaa säännöllisen erirakenteista metsää.

Sopivasti yläharvennetun erirakenteisen metsikön arvokasvu voi olla melkoinen. Jos ensimmäisessä hakkuussa jätetään kasvamaan pienpuuston lisäksi vaikkapa 100 m3/ha tukkikokoa lähestyvää kuitupuustoa (jäävän puuston arvo 1500 €/ha), se kasvaa 15 vuodessa kevyesti 160 m3:iin/ha, josta puolet on tukkia (puuston arvo 5200 €/ha). On saavutettu 247 %:n arvonlisäys. Korkoa korolle laskien pääoman tuottoprosentti on 15 vuoden ajan 8,7.

Metsiköstä on juuri hakattu 100–130 m3/ha tukkikokoista puustoa. Uutta tukkia saadaan runsaasti jo muutamassa vuodessa.

Yhteenvetoa jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen kannattavuudesta eri maissa löytyy mm. kirjasta Continuous Cover Forestry. Sieltä voi lukea, että kansainvälinen, vertaisarvioitu ja tieteellisen kritiikin läpäissyt tutkimus vahvistaa sen, mitä tässä kirjoituksessa on sanottu. Optimointitutkimuksista vain yksi, Peder Wikströmin Ruotsissa tekemä tutkimus poikkeaa linjasta, koska tasaikäismetsätalous on saatu kannattavammaksi. Wikströmin tutkimuksessa metsän uudistumista kuvaavana kynnyskasvuna käytettiin kaverilta kuultua vakiota, jatkuvan kasvatuksen kasvuennustetta pienennettiin mielivaltaisesti, ja erirakenteisen puuston hakkaus optimitiheyteen estettiin laskennallisilla rajoitteilla. Peder Wikskröm onkin itse todennut, ettei hänen laskelmiaan voi käyttää jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen kannattavuuden vertailuun (Canadian Journal of Forest Research no. 31 (2001), s. 1065). Uusia ruotsalaisia arvioita jatkuvan kasvatuksen kannattavuudesta löytyy täältä.

Aihepiirit: Metsänhoito
Email

Kommentit

Käyttäjän Sakari Pentti kuva
9.4.2014 17:59  –  Sakari Pentti

Minusta Timo puhuu asiaa. Tuo mahtuu jotenkin jo maalaisjärkeenkin ja väittämät on perusteltu.

Käyttäjän Alkujen tuottaja kuva
6.6.2014 14:19  –  Alkujen tuottaja

Olen omistanut jo yli 55 vuotta metsää Raahen korkeudella. On huonot kokemukset rehevien ja vedestä vapautettujen kasvupaikkojen aukoista, jotka täyttävät pian 50 vuotta. Se siitä, mutta ihmettelen tässä metsäkeskustelussa sitä, ettei ole näkynyt ajtustakaan perusbiologisiin tekijöihin viittaavista arveluista tai tutkimustuloksista puusolukon tuottamisessa. Jos lämpösumma, vesi, ravinteet ja valo ovat vakio, pitäisi mielestäni yhteyttävän biomassan määrän (optimaalisen määrän) olla jossain suhteessa uuden puusolukon syntymisessä. Aukkoihini on istuttamalla tai itsestään syntynyt yhteyttävää solukkoa, mutta ne ovat vielä toistaiseksi tuottaneet männynkerkkäsapuskaa hirville sekä risuja ja heinää. Kysäisen, onko mielestänne tai tutkitusti olemassa joku yhteyttävän biomassan optimaalinen määrä, johon metsässä kannattaisi pyrkiä ja kuvioilla jatkuvasti säilyttää? Vertaan aurattua aukkoa, jossa on 0 (nolla) yksikköä yhteyttävää tavaraa, sellaiseen alueeseen, jossa on ns. täysi metsä.

Käyttäjän Aleksi Vihonen kuva
20.4.2016 15:23  –  Aleksi Vihonen

Tutkimusten mukaan noin 100-150m3/ha puusto riittää pitämään alueen vesitalouden kunnnossa. Silloin jätetty puusto haihduttaa vettä jatkuvasti, eikä ojitusta tarvita. Yläharvennuksen jälkeen hehtaarille jätetään vähintään tämän verran ja puuston kasvu pysyy hakkuun jälkeen hyvänä.

Käyttäjän normiharvennusta kuva
19.4.2016 15:06  –  normiharvennusta

Hah, hyvin ilmaistu "tukkikokoista puustoa" siinä ei moni tajua että kuituahan se silloin on 70% sesti.

Käyttäjän Aleksi Vihonen kuva
20.4.2016 15:19  –  Aleksi Vihonen

Kuva on otettu Pohjanmaalla sijaitsevalta Keträsen tilalta. Tukkiprosentti oli 75%. Oikein suunniteltuna ja toteutettuna yläharvennus tuottaa aina hyvän tukkisadon, sillä hakkuu kohdennetaan tukkikokoisiin puihin, eikä kovassa kasvussa oleviin kuitupuihin.

Terveisin,

Aleksi Vihonen, Arvometsä

Kommentoi kirjoitusta