Istutanko vaiko enkö istuta?
Viljelymetsätalouden kannattavuus lasketaan diskonttaamalla kaikki kiertoajan tulot ja menot kiertoajan alkuun ja laskemalla näin saadut nykyarvot yhteen. Jos nykyarvo on positiivinen vaikkapa neljän prosentin korkokannalla, viljelyn kuvitellaan tuottavan vähintään neljän prosentin tuoton sijoitetuille rahoille. Laskelmissa oletetaan, että viljely onnistuu aina ja että aukko ei tuota mitään, ellei sitä viljellä. Molemmat oletukset ovat vääriä. Sekä viljelty että viljelemätön hakkuuala tuottavat tuloja vaihtelevasti sen mukaan, paljonko luonnontaimia saadaan, miten hoitotoimet onnistuvat, minkä verran tuhoja sattuu esiintymään ja millä hinnalla puuta onnistutaan myymään. Parhaat viljelemättä jätetyt aukot tuottavat enemmän kuin heikoimmat viljelymetsät (kuva 1). Kun aukko istutetaan, saadaan enemmän tuloja kuin jos aukkoa ei istuteta. Ei kuitenkaan ole selvää, onko hakkuutulojen nykyarvon lisäys riittävä kattamaan kustannusten lisäyksen. Suuremmilla korkokannoilla tulojen lisäys on harvoin riittävä.
Metsänomistaja, joka ei viljele hakattua aluetta, voi sijoittaa säästyneet rahat vaikkapa 5 % tuotolla (googlaa Nordic Forest Fund). Sen lisäksi hän saa kaiken sen, minkä metsä tuottaa istuttamatta. Viljelysijoituksen on tuotettava enemmän kuin nämä kaksi yhteensä, jotta se olisi metsänomistajalle kannattavampi vaihtoehto. Otetaan esimerkki. Viljavalla kasvupaikalla istutus taimikonhoitotöineen ja maanmuokkauksineen maksaa 2000 €/ha. Viljelymetsän kiertoaika on 45 vuotta, ja pääoman tuottovaatimus on 5 %. Viljelyinvestointi (2000 €/ha) kasvaisi vaihtoehtoisessa sijoituskohteessa 45 vuodessa loppuarvoon 18000 €/ha. Jos kuutiometrin arvo on 35 €, 45 vuoden päästä on hakattava 449 m3/ha, jotta saadaan 18000 €/ha. Tämä vastaa keskimääräistä vuotuista kasvua 11.4 m3/ha, mikä on vielä juuri ja juuri mahdollista parhaiden kasvupaikkojen istutuskuusikoissa. Jos kuitenkin luonnon kylvämä metsikkö tuottaisi 6 m3/ha vuodessa, viljelymetsän olisi tuotettava 11.4+6 = 17.4 m3/ha vuodessa, jotta viljely olisi metsänomistajan kannalta viisaampi päätös kuin viljelemättä jättäminen. Tällainen tuotos ei enää taida olla mahdollista.
Useat metsänviljelyn koekentät osoittavat, että avonainen metsämaa taimettuu Suomessa itsestäänkin. Viljelyllä saavutetaan ainoastaan aikavoittoja, tosin aina ei niitäkään. Lisäksi metsään saadaan haluttua puulajia, joka on useimmiten kuusi. Jotta kuuset kasvaisivat joutuisasti, niiden ympäriltä raivataan tuhatmäärin luonnon kylvämiä rauduskoivuja, vaikka rauduskoivukin olisi kasvupaikalle sopiva puulaji. Jotkut metsänomistajat ovatkin ymmärtäneen istuttamisen osittaisen turhuuden ja istuttavat ainoastaan 1000 tainta hehtaarille siltä varalta, että luonnontaimia ei tulekaan joka paikkaan. Metsänomistajan kannaltahan ongelma on, että istutushetkellä ei voi varmasti tietää, kuinka hyvän taimikon luonto kylväisi.
Viljelymetsätaloutta on puolusteltu mm. sanomalla, että jalostetut istutuskuuset kasvavat selvästi paremmin kuin kasvumallit ennustavat, minkä vuoksi taloudelliset laskelmat aliarvioivat viljelymetsätalouden kannattavuutta. Kasvun aliarvio on tosiasia, koska mallit perustuvat vanhoihin aineistoihin, joissa nuoret kuuset ovat olleet etupäässä luontaisesti syntyneitä ja kovassa kilpailussa kasvaneita. Toisaalta myös viljelymetsätalouden kustannukset ovat nykyisin selvästi suuremmat kuin useimmissa taloudellisissa laskelmissa on oletettu. Lehtomaisen kankaan kuusikossa on maanmuokkauksen, istutuksen, varhaisperkauksen, ja taimikon harvennuksen lisäksi tehtävä vielä pari ruohousta, jotta kuusentaimien elossaolo ja kasvuunlähtö olisi taattu. Kokonaiskustannukset voivat hyvinkin olla reippaasti yli 2000 €/ha. Kun sekä kasvu että kustannukset korjataan nykytasolle, saadaan seuraavia optimointituloksia (OMT-kuusikko, harvennukset alaharvennuksia, kiertoajan kuluessa 2 harvennusta, suurin sallittu harvennusvoimakkuus 35 % pohjapinta-alasta):
| Korko 2 % | Korko 3 % | Korko 4 % | Korko 5 % | |||||
| Vanha | Uusi | Vanha | Uusi | Vanha | Uusi | Vanha | Uusi | |
| Nykyarvo, €/ha | 2544 | 4240 | 227 | 846 | -588 | -514 | -1000 | -1205 |
| Kiertoaika, v | 84 | 76 | 69 | 67 | 60 | 60 | 58 | 53 |
| Puuntuotos, m3/ha vuodessa | 7.1 | 10.1 | 6.2 | 9.1 | 5.1 | 8.3 | 4.6 | 7.8 |
| Vanha = korjaamattomat kasvumallit, viime aikoina tutkimuksissa käytetty kustannustasoUusi =kasvu kerrottu 1.3:lla, kustannukset päivitetty nykytasolle |
Korkokanta, jolla nykyarvo painuu negatiiviseksi, ei siis ole suurentunut eli viljelyinvestoinnin kannattavuus ei ole parantunut. Kasvu on kyllä parantunut tuntuvasti.
Kuusen kasvatus on riskibisnestä
Kuusikuitupuun hinta on ollut laskusuunnassa muihin puutavaralajeihin nähden (kuva 4). Puun muuttuva käyttö ja kuusikuitupuun ylitarjonta jatkanevat samaa trendiä. Nykyisin nimellä kuitupuu tunnettua puuavaralajia käytetään tulevaisuudessa moniin erilaisiin tarkoituksiin, mukaan lukien energian tuotanto ja petrokemian tuotteet. Lähes kaikissa tuotteissa tilavuutta parempi hinnoitteluperuste on kuiva-aineen määrä, joka esimerkiksi koivupuussa on 40 % suurempi kuin nopeakasvuisessa kuusessa (kuva 5). Eräässä saunaillassa rutinoitunut konekuski tuli maininneeksi, että nopeakasvuista kuusta tulee käsitellä hellävaraisesti, ettei se rutistu hakkuukoneen kourassa. Tulevaisuuden liukosellussa, synteettisessä kuidussa, puuhiilessä tai pyrolyysituotteissa ei ole niin väliä, mistä puulajista tuote valmistetaan. Esimerkiksi Uimaharjun liukosellu, josta valmistetaan mekkoja, tehdään lehtipuusta. On siis mahdollista, että koivukuitupuun hinta asettuu tulevaisuudessa selvästi korkeammalle tasolle kuin kuusikuitupuun kuutiohinta.
Suomen puulajeista kuusi on herkin erilaisille tuhoille. Ilmaston lämpenemisen myötä kuusenjuurikääpä leviää kohti pohjoista. Lisääntyvät kuivuusjaksot rassaavat eniten kuusta. Kuivuudesta kärsivät kuuset ovat alttiita kirjanpainajille, varsinkin jos ne kasvavat avohakkuualan laidalla, jossa tuuli heikentää niitä kuusia, jotka eivät kaadu tai katkeile. Ilmastonmuutoksen myötä lyhenevä routajakso lisää tuulenkaatojen määrää. Kuusia lakoaa, jos talven kovat tuulet osuvat avohakkuualan reunaan, kun maa on sula ja märkä. Uusin huomiota saanut tauti on mustakoro, joka parhaillaan tuhoaa istutuskuusikoita Pohjois-Savossa. Olisikohan seuraava tulokas Siperian mäntykehrääjä, joka nimestään huolimatta on kuusen tuholainen. Kehrääjä leviää parhaillaan Venäjällä länttä ja Suomen rajaa kohti.
Tutkimusten mukaan viljelypuu on huonolaatuisempaa kuin luontaisesti syntyneen metsikön puu. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan (www.metla.fi/uutiskirje/puu/2013-03/viljeltyjen-luontaisesti-jne.pdf) tämä pätee myös kuuseen (kuva 6). Tätä tietoa vasten onkin mielenkiintoista lukea huolestuneita kirjoituksia kuusen laadusta jatkuvassa kasvatuksessa. Rungon sisäosat muka halkeilevat suuren tiheysvaihtelun takia tai rungon alaosassa on liikaa oksia. Hauska sattuma on, että näistä seikoista on huolestuttu juuri nyt, kun jatkuvan kasvatuksen uhka on ruvennut leijumaan valtakunnan metsien yllä. Suomessahan on vuosikymmeniä hakattu etupäässä kuusikoita, jotka ovat kasvaneet nuoruusvaiheensa alikasvoksina. Nytkö vasta näihin kuusiin on yht’äkkiä ilmaantunut laatuvikoja?
Eikö luontoarvoilla ja ihmisten mielipiteillä ole väliä?
Avohakkuu maanmuokkauksineen turmelee maiseman, mustikan varvuston ja tutut ulkoilureitit vuosikymmeniksi, lisää hiilipäästöjä ja johtaa monimuotoisuuden vähenemiseen ja ravinteiden huuhtoutumiseen. Tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista vastustaa avohakkuita ja viljelymetsätaloutta. Metsätalous, joka ei vastaa kansalaisten käsityksiä hyvästä metsän hoidosta ja joka johtaa monimuotoisuuden vähenemiseen, on epäeettistä ja lyhytnäköistä luonnonvarojen hyödyntämistä tulevien sukupolvien kustannuksella. Useimmissa sivistysmaissa pyritäänkin ponnekkaasti eroon avohakkuista ja istutusmetsistä. Suomi on tässä asiassa näköjään pudonnut kehityksen kelkasta. Eikö Suomen pitäisi olla metsätalouden kärkimaa eikä mikään takapajula?
Kuusen hiilijalanjälki on Suomen puulajeista huonoin. Tämä johtuu siitä, että merkittävä osa kuusipuusta päätyy vieläkin mekaaniseen massateollisuuteen, joka kuluttaa erittäin paljon energiaa. Männystä ja koivusta tehdään kemiallista massaa, jonka energiankulutus on pieni. Tämän lisäksi puolet sellupuun kuiva-aineesta päätyy energian tuotantoon. Jos siis haluat pienentää hiilijalanjälkeäsi, älä valitse kuusta, jos tarjolla on muita vaihtoehtoa.
Milloin avohakkuu ja kuusen istutus on hyvä käsittely?
No silloin kun:
- Pääoman tuottovaatimus on alhainen
- Kasvupaikka on viljava ja etelässä
- Vertailukohta asetetaan väärin
- Riskejä ei oteta huomioon
- Rumuutta ei katsota haitaksi
- Riistasta, mustikoista ja sienistä ei ole niin väliä
- Luontoarvoja ei oteta huomioon
- Hiilitasetta ei oteta huomioon
Jos kaikki nämä ehdot täyttyvät, ole hyvä ja istuta kuusta.
Timo Pukkala
PS: Minullakin on pari istutuskuusikkoa. Sain ne kylkiäisinä, kun ostin metsää. Eivät ne kauniita ole, mutta niiden hoito on mukavaa liikuntaa raikkaassa ulkoilmassa. Tänä syksynä kaiveltiin vaimon kanssa kuuset esille horsmikosta ja vatukosta. Säästettiin paljon rahaa, kun ei tarvinnut teettää työtä ulkopuolisilla.
